Ilta kaupungilla

Koska yliopistolla on noin 10 vierailevaa tutkijaa nyt kesän ajan, ja koska teen heidän kanssaan runsaasti yhteistyötä, ajattelin pyytää kaikkia lähtemään kaupungille muutamalle lasilliselle ja syömään hyvin. Illasta tulikin erikoinen kansallisuuksien hässäkkä, koska mantereista ainoastaan Afrikka (ei, en laske Antarktista) jäi ilman edustajaa Etelä-Afrikkalaisen Brett:n lähdettyä kotimaahansa pari kuukautta sitten.

Itse syömään meno ei sitten mennytkään niin vahvasti, koska ravintola, johon halusimme oli palkannut ovelleen kaksi veren makuun päässeen gorillan kokoista ja näköistä (ja kaiketi yhtä älykästä) portsaria, joille tuli heti mieleen, ettei ravintolaan kävelläkään "typerä pipa päässä". Sanottakoon, että saavat valita vapaasti asiakkaansa mutta onko yhdeksän hengen äärimmäisen nälkäisen ja janoisen ihmisen seurueen käännyttäminen kovin viisasta yhden pipopäisen herrasmiehen takia? Eipähän tarvitse mennä sitten jatkossakaan kyseiseen paikkaan. St. Albansin vanhan kellotornin vierestä löytyikin vaihtoehtona mukava italialaisravintola, jossa pukeutumissäännöt osoittautuivat vapaamielisemmiksi. Sieltä sai lisäksi kunnon avotulella lämmitetystä kiviuunista pizzaa kaikenlaisilla herkuilla, joten ravintolan valinta meni kaikesta huolimatta aivan kohdalleen.

Kellotornin alakerta.

Englantilaisessa ravintolakulttuurissa kuitenkin ihmetyttää yksi asia. Ajattelin ruokailutapojen olevat eurooppalaisempia, joten olen jatkuvasti hämmästynyt siitä, että ravintolat sulkevat ovensa kymmeneltä jopa viikonloppuisin. Jos kaupungista löytyisi ravintola, jonne voi mennä illalliselle normaaliin aikaan yhdeksän jälkeen ja viipyä välimerelliseen tyyliin rauhassa syöden, saisivat ainakin minut asiakkaakseen. Usein kun lähden yliopistolta yhdeksän jälkeen on mahdotonta hankkia mitään järkevää ruokaa mistään. Enkä todellakaan laske fish & chipsejä, kebsuja tai Subbarin leipiä järkeväksi ruoaksi. Suomessa nyt on sama ongelma mutta se ei olekaan ravintolakulttuuriltaan mikään varsinainen sivistyksen kehto. Jos ravintolassa syöminen on ylellisyys normaalin päivärutiinin sijaa, on ainakin minulle hankalaa nähdä suomalaisten ruoka- ja juomatapojen eurooppalaistuvan lähitulevaisuudessa. Eipä sitä vain taida olla näkyvissä tälläkään punaniskaisten junttien kansoittamalla saarella.

Loppuillasta kypsyinkin sitten tutkijoiden "vauhdikkaaseen" seuraan ja saavutin henkisen pakon paeta paikalta jonnekin rauhallisempaan ja mielenkiintoisempaan ilmapiiriin. Heidän mentyään drinkille kaupungin vastenmielisimpään näyttäytymisbaariin liukenin takavasemmalle ja painuin Goatiin maistelemaan lageria ja ensiluokkaista tsekkiläistä vodkaa, jota eräs tuttu oli ostanut vahingossa käydessään Euroopassa.