Pubikulttuuria, osa 3

Torstai ei ole sekään mikään turha päivä mennä pubiin ihmettelemään ihmisiä ja maistamaan mallasjuomaa. Viimeaikoina se on oikeastaan tullut jopa tavaksi, koska Goatissa pelataan dartsin pubiliigaa ja saan tikat lentämään yleensä taululle asti ja välillä jopa tähtäämääni numeroon, joten pyysivät minua mukaan joukkueeseen. Viehättävä piirre on se, että pelaajille tarjoillaan otteluiden yhteydessä kaikenlaista naposteltavaa, jotta mieli pysyisi virkeänä ja vatsa lakkaisi valittamasta.

Joukkueen ikähaitari on melko villi - pubin omistajan Katen pojan Jaken 18 vuodesta jonnekin runsaaseen kahteensataan vuoteen päätellen valkohapsisen Johnin ensimmäisen maailmansodan aikaisesta luultavasti jo silloin kauhtuneesta villapaidasta. Se ei kuitenkaan haittaa, koska kuten kaiken "pubiurheilun", myös dartsin tarkoituksena on päästä illaksi ulos juomaan muutama pintti ja lätisemään joutavia kaikenlaisten ihmisten kanssa. Oikeastaan ei aivan valtavasti edes kiinnosta miten peleissä käy. Hauskaa on lähinnä katsoa kun juniorit ottavat paineita tuloksesta ja itse voi mennä neppailemaan rennosti tikkoja taulua kohti, mikä tavallisesti tuottaa oikein hyvän tuloksen.

Rob (vas.) ottaa pahasti pataan.

Rentoa meininkiä, muutama olut, pelejä ja leikkejä, sekä talon pelaajille tarjoamaa ruokaa. Englantilaisessa tavassa hengata pubissa kuin omassa olohuoneessa on jotakin niin kovin helposti lähestyttävää ja turvallisen tuntuista, että en ole valittamassa. Itse ainakin samaistuin tapaan heti - joskin se saattaa johtua siitä, että olen pitänyt pubeja olohuoneeni jatkeena jo ennenkin. Ja vaikka sulkemisaika ottaa joskus rankasti päähän, 11 ei vain ole mitenkään järjevä ajankohta laittaa juottolaa kiinni, niin on siinä tavallaan kuitenkin puolensa. Asutusalueella ei synny mekkalaa keskellä yötä ja kaikki pääsevät aamulla töihin niin aikaisin kuin tarvitsee, vaikka olisivat imemässä bitteriä valomerkkiin (tai oikeastaa kellonsoittoon) asti.

Viinanjuontimainos.

Jotenkin tekee aina mieleni vetää ne kuuluisat Kössin semikännit nähdessäni kuvan taulun miestenhuoneen seinällä. Sen teksti "Lips that touch liquor shall not touch ours." korppikotkalauman sanomana saa kaikki raittiusseurojenkin jäsenet, joilla veri vielä kiertää edes auttavalla tavalla, tilaamaan vähintäänkin lasillisen terävää oluensa kyytipojaksi. Jos se oli mainokseksi tarkoitettu, niin tehoaa ainakin minuun.