Hämähäkki

Pysähdyin jälleen kerran hämmästelemään luonnon ihmeitä ollessani matkalla bussipysäkille. Pensasaidassa kökötti suurin koskaan luonnossa näkemäni hämähäkki (luultavasti Araneus diadematus) keskellä valtavaa verkkoa. Se tuli mieleeni uudestaan ollessani lähdössä toimistolta karkuun hajonneen kovalevyn (kolmas vuoden sisään) estettyä loppupäivän näppäilyt. Mietin, että kuinka paljon töitä tällä kerralla meni hukkaan - varmuuskopioiden teko kun ei oikein näytä luonnistuvan riittävän säännöllisesti. Kyseinen niveljalkainen osaa ottaa vielä minuakin rennommin, eikä sen tarvitse stressata modernin informaatioteknologian puutteista ja rajoitteista. Tai laadukkaasta kiinalaisesta elektroniikasta ja sen "ominaisuuksista". Se päivystää keskellä verkkoaan ja odottaa, että jokin onneton lentämisen alkeita opetteleva pörriäinen päätyy lähettyville ja takertuu viritettyihin ansalankoihin. Voisin tosin itsekin kököttää olohuoneessa mutta ravintoa tuskin tulisi eteeni ilman pikaista puhelinsoittoa lähiseudun pizzeriaan tai intialaiseen.

Niveljalkaisten aatelia.

Jatkuva paikallaan oleminen muuttuisi luultavasti valtaisaksi tylsyyden viidakoksi, joten en aio ottaa hämähäkistä enempää oppia. Ja muutenkin, se on nähnyt valtavasti vaivaa rakentaessaa itselleen tuota verkoksi kutsuttua pörriäispyydystä. Kuulostaa ihan työnteolta, joten ei sovi minulle. Tuolta viehättävältä niveljalkaiselta voi kuitenkin oppia jotakin. Se tietää täsmälleen mitä haluaa. Itselläni tuntuu olevan vaikeuksia hahmottaa edes sitä söisinkö kananfileeni karpalohillon vai minttukastikkeen kanssa, joten niinkutsutut arkiset asiat tuottavat kiusallisen paljon päänvaivaa. Keksinkin monia ratkaisumenetelmiä näihin ongelmiin.

Ensinnäkin, ravintolassa kannattaa syötä sitä samaa mitä muutkin, koska se on luultavasti hyvää, ei tarvitse tehdä vaikeita valintoja ja välttyy annoskateudelta, tuolta ravintolaruokailun viheliäiseltä seuralaiselta. Shoppailu kannattaa myös hoitaa yhdessä, koska yksin ahdistuu varmasti, joutuu päättämään mitä tarvitsee, mistä niitä saa ja miksi ylipäätään täytyy mennä kaupoille juuri tänään (eikä sinne sitten tule mentyä). Vastaavalla periaatteella keksin itselleni muutenkin tekemistä. Jos ahdistaa (esimerkiksi siksi, että oli pakko mennä ostamaan uusia farkkuja entisten kirjaimellisesti lahotessa jalkoihin) tai rasittaa, menen pubiin rentoutumaan, jos on energinen olo menen biljardisalille tai kirjakauppaan rauhoittumaan, jos Aurinko paistaa, menen ilmastoituun toimistoon nauttimaan viileydestä tai kotoisaan kellaripubiin nauttimaan viileästä lagerista, ja jos on pimeää, on luultavasti aika mennä nukkumaan, ellei vastaan ole tullut jotakin mielekkäämpää puuhaa. Välttyy kivasti kaikilta ikäviltä valinnoilta.

Ystävämme Diadematus ei joudu tekemään tuollaisia päätöksiä. Se on miettinyt kaiken valmiiksi ja nauttii olostaan. Saattaa myös toivoa, että se kuuluisa aikainen lintu löysi madon, eikä ole enää nälkäinen.