Edinburghin asukkaat

Miltäköhän näyttää kesäinen Skotlanti? Päätin ottaa selvää, joten hyppäsin junaan Kings Crossilla ja maksoin itseni kipeäksi lipusta Edinburghiin, Skotlannin ytimeen. No joo, rehellisyyden nimissä on todettava, että junamatkailu on edelleenkin huomattavasti VR:n käyttöä halvempaa. Ja mukavampaa. Se koostuu pienistä asioista. Kun vaunussa on pieni kyltti kertomassa ravintolavaunun suuntaa, välttyy väärältä arvaukselta ja turhalta kävelylenkiltä väärään päähän pitkää junaa. Voisivat ottaa opiksi Suomessakin. Tarjoilukärrykään ei tule käymään vain kerran, vaan sahaa jatkuvasti junan päästä päähän tarjoten kolmen punnan pinttejä ja kahden punnan karvasta kahvia. Maisemissa sensijaan voisi olla parantamisen varaa. Maaseutu alkaa tympimään noin viiden minuutin kohdalla, koska se nyt vain on samanlaista joka paikassa. Peltoja, niittyjä, pusikoita, lehmiä ja lampaita. Tai sitten aseman betonikolosseja ja työväenluokan asuinslummeja. Niin keskiluokkaista.

Maaseutu.

Edinburgh alkoi kuitenkin vaikuttamaan aivan mukiinmenevältä kaupungilta heti kättelyssä nähtyäni linnan ääriviivat kukkulan huipulla ja mainoskyltin eräälle paikallisista tislaamoista. Skotlanti, tuo viskien Mekka ja mallasjuomien Medina osoitti välittömästi miksi käytin kuusi tuntia junassa katsoen punaniskojen sunnuntaista lomaltapaluuta ja maajussien epätoivoista taistelua liian pieniä EU:n tukiaisia, rikkaruohoja, ja Englantia piinaavaa kuivuutta vastaan.

Edinburghin linna.

Edinburghin vierailu ei kuitenkaan mennyt sitten aivan putkeen. Joku sekulaarihumanisti oli päättänyt järjestää kaupungissa koko kuukauden kestävät festivaalin, jossa esiintyi hassuja setiä ja tätejä hassuissa asuissa, ja jossa lähes jokaisessa kadunkulman klubissa järjestettiin stand-up -tyyppistä komediaa. Se nyt ei sinällään haittaa, koska komedia toimii aina mutta kun kaupunkiin oli valunut noin miljoona muutakin vierailijaa nostamaan hotellien hintoja ja täyttämään jokaisen varteenotettavan pubin istumapaikat lihavilla turistitakamuksillaan (poikkeuksena hoikat japanilaisturistit). Sekin tosin osoittautui hauskaksi katsottavaksi terassilta käsin. Turistin tunnisti kolmesta asiasta. Vyölaukusta, hädänsekaisesta eksyneestä katseesta ja siitä, että yksikään turisti ei näyttänyt silmämääräisesti olevan yhtä hutikassa kuin natiivit, jotka nojailivat seiniin ja kaatuivat sisään pubeihin.

Niin ja ne skotit. Sympaattisempia ihmisiä saa hakea. Se joka väitti, että skotit ovat tympeitä ja vihaisia, saa luvan käydä toteamassa olleensa väärässä. Suosittelen tosin englanti-skotti ääntämisoppaan hankkimista ennen vierailua Edinburghin viehättävässä kylässä. Erään luotettavan matkaoppaan mukaan, kaupungissa on paljon yksityiskohtia, jotka eivät ole yleisesti tiedossa. Oppaassa luki seuraavaa:

"Edinburgh castle was built in 1995 for the film 'Braveheart' and all the materials were sourced from the polystyrene mine underneath Cowgate."

"Edinburgh is twinned with a number of European cities, including Florence, Berne, Rivendell and Dageham."

"Edinburgh has a population of 500,000 residents. Prior to the population expansion of the 1980's that figure was 8.7 million."

"No visit to Scotland is complete without a traditional nut roast, considered to be one of the most painful Celtic customs still practiced."