Päivä raiteilla

Skotlannissa on kaikenlaista maisemaa, nummista ja vuorista metsiin, jotka on muualta saarelta hakattu sukupuuttoon jo sukupolvia sitten. Siis sekä metsät että vuoret. Tosin Skotlannin metsät ovat pääasiassa säästyneet niiden vaikeakulkuisen sijainnin vuoksi. Luulen kuitenkin, että homma tullaan hoitamaan loppuun vielä lähivuosikymmeninä. Nummimaisema korkeuseroineen on kuitenkin sekin viihdyttävää katsottavaa.

Skotlantilainen nummi.

Paluumatka eteläiseen Lontooseen oli kuitenkin jälleen pitkä, pitkäveteinen, masentava ja, no, tavanomainen. En jaksanut laskea nurmikenttien lampaitakaan, joten tarkkailin ihmisen aikaansaannoksia radan varressa ja hiukan kauempanakin. Tuulivoimaloiden ääriviivat piirtyivät tummalle taivaalle ja keitettyyn veteen perustuvat voimalat puskivat valtavasti höyryä pilvien joukkoon. Ne ovat kuitenkin pahasta, koska tuulivoimalat tappavat lintuja, metelöivät ja näyttävät rumilta, hiilivoimalat säteilevät ja puskevat hengitysilman täyteen pienhiukkasia. Sitäpaitsi, sähköä saa pistorasiasta, joskin tuulivoimaloiden lapoihin törmäävät linnut käyvät oikeasti sääliksi.

Rojuvarasto.

Aivan kuten muissakin "sivistysmaissa", ihmiset eivät halua asua radan varressa satunnaisen junamatkustajan tarkkailtavana, joten ratojen viereen sopiikin kasata kaikkea turhaa, jonka vieminen kaatopaikalle (tai kierrätykseen, jos kyseessä on niin sivistynyt maa) on liian kallista tai vain liian vaivalloista. Tavallisesti radanvarsi täyttyy vanhoista autoista, sohvista, peräkärryistä ja renkaista mutta skotit olivat dumpanneet radan varteen käytetyn kemiantehtaan. Tai siltä tilanne ainakin näytti. Missä ovat maan ympäristöviranomaiset, jotka ovat sakottamassa katujen roskaamisesta ja koirien jätösten siivoamatta jättämisestä. Ei ihme, että sudetkin lähtivät aikoinaan saarelta, kun eivät halunneet kerätä jätöksiään metsistä tai kannella asiasta kirjoitustaidottomina. Järkytyn moiusesta piittaamattomuudesta mutta jos roskista ei vain ole, heitän kyllä käytetyn bussilippuni kadulle protestina. Se ei kuitenkaan ole luonnon roskaamista ja täytyyhän etuuksien menettämisen uhalla työllistettyjen katusiivoojienkin saada jotakin tekemistä.

Niin, ja ei maakuntamatkaa ilman observatoriota. Otin Edinburghin observatoriosta kuvan. Se on tuo pieni tahra keskellä kuvaa, ei se vihreäkattoinen kupoli etualalla.

Edinburghin observatorio (taustalla).