Leipä

Eilen meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun. Tai no, kyseessä oli oikeastaan iltapäivä mutta ensimmäistä kupillista kuuluu silti kutsua aamukahviksi. Luin tyytyväisenä The Timesin uutissivuja ja etsin sieltä jotakin oikeasti lukemisen arvoista kaikenmaailman mellakka-analyysien ja Gaddafin uhoamisten lomasta.

Peruseines.

Silmiini sattui juttu uudesta elintarvikkeiden säilyvyyden mullistavasta keksinnöstä. Jutussa todettiin, että kolmioleipä, tuo jokaisen kunnon britin aamiainen, lounas, illallinen ja välipala, voidaan tulevaisuudessa saada säilymään syömäkelpoisena jopa vuosia. Mitä helvettiä, miksi? Voin kuvitella mainoslauseen: "Eikö lounaaksi ostamasi kolmioleipä maistukaan? Nyt voit unohtaa sen reppuusi vuodeksi ja syödä sen kun huvittaa. Eikä siinä vielä kaikki, leipä maistuu aivan yhtä pahalta valitsit sitten survoa sen naamariisi milloin tahansa." Hienoa. Tätä tähän maahan vielä kaivattiinkin.

Sanottakoon, että ostan itse toisinaan kyseisiä tuotteita, koska en jaksa tehdä aamupalaa tai unohdan eväslaatikon kämpille. Tuo säilyvyys ei kuitenkaan koske vihanneksia, joten leivät, joita itse suostun syömään (kuvassa: ruispitoinen leipä, salaatilla ja tomaatilla) eivät ole säilyvyyskeksinnön vaikutuspiirissä. Ne koskisivat sitä kaikkein armottominta majoneesitäytteistä tuubaa, jota paikalliset survovat suuhunsa, ja joka elimistön läpi mentyään on luultavasti säilyttänyt edelleen herkulliset ominaisuutensa.

Onneksi on kuitenkin vaihtoehtoja ja voin valita syödä tuotteita, jotka oikeasti pilaantuvat, jos ne unohtaa jääkaappiin. Siellä ne eivät vain auta, jos toimistolla tulee nälkä, joten joudun luultavasti turvautumaan kaikenlaisiin paikallisiin herkkuihin jatkossakin. Majoneesitäytteisiin leipiin en tosin koske sillä kuuluisalla pitkällä tikullakaan.