Juhlatunnelmaa

Oikeassa olin. Slaavilaiseen tapaan hääjuhlissa, ja luultavasti missä tahansa muissakin juhlissa, tarjoilu on runsasta ja koostuu pääasiassa ruoasta ja vodkasta. Molempia riitti. Ajatuksena oli juoda niin paljon vodkaa, että sukat menevät sekaisin, syödä niin paljon ruokaa, että aine imeytyy hitaasti, ja jatkaa kyseisten kahden toiminnan suorittamista kunnes aurinko nousee. Siksipä juhlapaikalla tarjoiltiinkin neljä ateriaa ja runsaita välipaloja kakkujen ja muiden leivonnaisten muodossa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi.

Metelisuojaus.

Slaavilaiseen tapaan hääjuhlassa paikalla olivat kaikki perheenjäsenet. Aivan kaikki. Vauvoille laitettiin sympaattisesti peltorit päähän, ja stereoista käännettiin nupit kaakkoon ja kaikilla oli hauskaa. Oli pakko ottaa kuvakin - harvemmin näkee sylivauvoja hääjuhlissa myöhään illalla mutta eipä niitä tuntunut meteli haittaavan. Kätevä ratkaisu. Itsekin olisin tosin tarvinnut kyseisiä kuulosuojauksia ajoittain, kun musiikin sijasta ilmoille kajahti mitä kummallisimpia europoppeja ja juomalauluja. Sainpahan tekosyyn piipahtaa pihalla vähän viilentymässä.

Gdanskin vanha kaupunki osoitti vielä juhlatunnelman jo haihduttua viehättävät puolensa. Lukuisat pienet kivitalojen reunustamat kujat tarjosivat niin hyviä ravintoloita kuin mukavia pubejakin. Eikä todellakaan voinut välttyä muistamasta sitä tosiasiaa, että puolalainen koruteollisuuss kukoistaa juuri Gdanskin alueella runsaiden meripihkaesiintymien muodossa. Natiivit ovatkin sitten värkänneet niistä kaikenlaisia korunkaltaisia rihkamaesineitä, joita myyvät varakkaille turisteille ylihintaan jonkinlaisiksi statussymboleiksi. Japanilaisturistit olivat ainakin melkoisessa huumassa etsimässä itselleen tuliaisia elämänsä ainoalta lomamatkalta. Itse tyydyin tarkastelemaan toimintaa huvittuneena hiukan sivummalta.

Vanhan kaupungin kuja.