Notkuin taas laitoksella sen verran myöhään sunnuntaina, että päädyin ihmettelemään yliopiston hiljaista pihaa ja vaivuin ajatuksiini bussia odotellessa. Opiskelijat aloittavat lukukauden näihin aikoihin, ja laitoksen ympärillä näkyykin parveilevan hätääntyneitä nuoria vailla aavistustakaan siitä, mitä pitäisi tehdä ja minne mennä. Eräs nuori yhteiskunnan toivo, joka oli aksenttinsa perusteella kotoisin jostakin Myanmarin ja Iranin välimaastosta tulikin kyselemään asioista, jotka mieltä sattuivat painamaan.
Vaikka tämä nuori mies tunkeutuikin henkilökohtaiseen tilaani aasialaiseen tapaan (eli lähestyi alle kahden metrin turvallisen etäisyyden, johon suomalaiset ovat tottuneet, koska silloin ei ylety hippaamaan puukolla), vastailin auliisti hänen kysymyksiinsä. En kuitenkaan kehdannut sanoa, että 200 punnan kuukausibudjetilla ei oikeasti saa nukkumapaikkaa mistään. Ellei sitten suostu nukkumaan jonkin ravintolan keittiössä. Pöydän alla. Ja tiskaamaan.
 |
| Yliopiston ruokala. |
Kyseinen satunnainen tuttavuus jotenkin säälitti mutta sitten alkoi lähinnä naurattaa kun kaverille selvisi, että olen itse jo opiskeluni opiskellut ja talossa tutkijana. Miehen ryhti painui kumaraan, itsevarmuus katosi ja hän alkoi pyytelemään anteeksi häiriötä kutsuen minua tittelillä "Sir Doctor". Hemmetti, luokkayhteiskunnan kasvatit pilaavat tämänkin... no, luokkayhteiskunnan käytöksellään. Mutta tämä onkin "parempi luokkayhteiskunta". Sellainen, jossa kenenkään ei tarvitse mennä töihin, ja jossa isoäidistä ei tarvitse pitää huolta jos ei halua.
 |
| Lehvälude yliopistolla. |
Otin opiskelijasta kuvankin. Eikun pahus, väärä kuva. Tuo onkin toinen tapaamani mielenkiintoinen persoona. Lehvälude (
Elasmostethus interstinctus) osoittautui monilta piirteiltään opiskelijoiden kaltaiseksi. Sekin pyöri sekavan oloisesti yliopiston pihalla etsien eilistä päivää. Ja aivan kuten tapaamani Mikäsenniminytolikaanjokurashidkai, Elasmostethuskin lähestyi minua yhtä määrätietoisella ja periksiantamattomalla tavalla. Sen motiivi oli tosin toinen. Raukka halusi kiivetä puuhun ravintonsa perään ja lähin puuta muistuttava asia olinkin sitten minä (erikoista, vaikka otus ei luultavasti sukunimeäni tiennytkään). Koetin ottaa askeleen sivuun mutta "Eki" muutti välittömästi kurssiaan ja jatkoi haparoivaa lähestymistään. Se oli kuitenkin sympaattinen otus ennen kuin joukko bussiin ryntääviä nuoria talloi sen kuoliaaksi. Maailma on julma. Mutta näyttää pahasti siltä, että maailma muuttuu aika julmaksi muutamalle graduntekoon ryhtyvälle nuorelle tähtitieteilijällekin. Jos vain uskaltavat ottaa tarjoamani aiheet vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotakin lisättävää?