tiistai 27. joulukuuta 2011

Mies, joka syö parsakaalia

Jotenkin tuntuu, että olen jarkuvasti kirjoittamassa ruoasta. Mutta miksikäs en, syöminen nyt vain sattuu olemaan lempiharrastuksiani, joskaan en aivan joka päivä ehdi harrastamaan muiden kiireiden, kuten planeettojen ja biljardipäänahkojen metsästyksen, vuoksi. Pubissa istuminen ei ole poissulkevaa, koska sielläkin voi syödä (myös biljardiklubilla voi periaatteessa syödä mutta en halua kuolla vielä).

Pavut ja parsakaali.
Parsakaalia tulee syötyä liian vähän mutta poikkeuksellisena komeamman ja kömpelömmän sukupuolen yksilönä syön sitä kuitenkin ja vieläpä kohtuullisen säännöllisesti. Tavoitteenani on olla käyttämättä samoja kasvikunnan tuotteita (pl. maustekasvit) kahdella peräkkäisellä aterialla (lasketaanko punkku kasvikseksi?). Perimmäisenä ajatuksena on tietenkin maksimoida vitamiinien, hivenaineiden ja antioksidanttien luonnollinen saanti sopivassa suhteessa, kuten myös eri aminohappojen, koska liharuoat ovat jääneet vähemmälle. Siitä saa myös mukavaa päänvaivaa ja herkullista vaihtelua. Esimerkiksi eilen söin paistettujen nuudelien kanssa paprikoita, porkkanoita, soijasuikaleita, munakoisoa ja punasipulia, sekä runsaasti chiliä. Tänään puolestaan laitan currya vihreistä ja härkäpavuista, kesäkurpitsasta, perunasta ja parsakaalista (sekä chilistä mutta tällä kerralla aasialaisesta kääpiölajikkeesta meksikolaisen vaihtoehdon sijaan).

En tiedä olenko muuttumassa hipimmäksi (riippumatta tukan pituudesta) vai vain "kasvanut ihmisenä" mutta en ole tottunut näkemään millaista roskaa ihmiset syövät, joten kauhistun jatkuvasti havaitessani paikalliset kulutustottumukset (valmisruokaa ja suklaakakkuja läskiperseille - tyyppiset), ja siksi ajattelin osaltani suunnata ihmiskunnan resursseja ympäristöystävällisempään ja maukkaampaan suuntaan - sillä tavalla se kapitalismi nyt vain sattuu toimimaan. Muutenkin, jos sitä ei nyt tee, niin olemme kusessa. Ja ihmisten muutosvastarinnan ja ajattelemattomuuden tuntien, olemme luultavasti jo kaulaa myöten siinä kuuluisassa kusisessa juoksuhiekassa kohti elinkelvotonta planeettaa (jeps, varma juttu, olen muuttumassa hipimmäksi - täytynee löytää seuraava planeetta raiskattavaksi... hmm, moraalinen dilemma, olisiko sellaista sittenkään viisasta löytää?).

No, menipäs taas filosofiseksi. Täytynee mennä pubiin rauhoittumaan. Taitaa olla lähituotetun suodattamattoman englantilaisen siiderin (sekä lehdistökatsauksen, tuo viihdyttävä mutta perinteitä kunnioittava "verta pornoa ja propagandaa" -tyyppinen sessio) aika.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jotakin lisättävää?