Baariin

Istuin huonosti nukutun yön jälkeen 12 tuntia toimistossa ja päätin, että on aika lähteä keräämään seuraavan päivän motivaatiota baaritiskiltä. Päivän motoksi muodostui "viisi tuopppia ja pari terävää auttaa nukkumaan". Dalwhinnien 12 vuotista tupla, lasillinen lageria, rauhallinen noja baaritiskiin ja johan alkoi helpottamaan. Jotain oli kuitenkin pielessä. Pubi oli lähes tyhjä, paikalla vain muutama tuntematon setämies, pari paikallista alkoholistia, ja dominon pelaajat, jotka kalisuttelevat niitä numeroilla päällystettyjä palikoitaan innostuneemmin kuin moni neljävuotias, joka on juuri opinut numerot.

Juomapuoli.

Paitsi, että rauhallisuutta ei jatkunut kovinkaan kauan, vaan baari pakkautui täyteen kahdeksaan mennessä. Oli K-25 bileet, joissa DJ soitti paskaa musiikkia (aivan kuin olisin matkustanut 80-luvulle ja olisin hississä), joka jostakin kumman syystä sai ihmiset keikuttamaan tukevia takamuksiaan kiusallisella tavalla. Rentoudu siinä sitten - joskin se kyllä onnistui, kun muistin valitsemani moton, ja toteutin sen. Illasta tuli lopulta ihan hauska, vaikka tuttuja ei näkynytkään kovinkaan paljon. Paikalle saapuivat ainoastaan Michael, vanha eläkkeellä oleva alkoholisti, jonka harrastuksiin (luultavasti monikko on liioittelua) kuuluu pubiryömintä (oikeasti - mies on sivutoiminen pubikriitikko); Joshua, jonka naiviin ajatusmaailmaan kuuluu havainto, että Suomessa ei ole valaita, siispä olemme tappaneet ne sukupuuttoon; sekä Caroline ja Howard, jotka toteuttivat tuttua kaavaansa Howardin nukahdettua tuoliinsa ja Carolinen avauduttua uuden työpaikkansa idiooteista työkavereista.

Tuossa kuvassa näkyvällä kokoelmalla baarituotteita ei sitten ole mitään tekemistä minun kanssani. Se on takeaway -setti, jonka pubista jatkoille lähteneet keski-ikäiset teinit ostivat mukaansa valomerkin, tai oikeastaan äänimerkin, jälkeen. Kuvitelkaapa mitä tapahtuisi, jos jossakin suomalaisessa baarissa palveltaisiin asiakkaita tällä tavalla. Baarimikko laitettaisiin linnaan sinne murhamiesten osastolle, baarin omistaja karkoitettaisiin perheineen Siperiaan pakkotyöleirille, baari suljettaisiin ja poltettaisiin, baarin asiakaskunnalle laitettaisiin rikosrekisteriin merkintä ja ainakin päiväsakkoja ja ehdollista, ja demareita äänestävät idiootit pääsisivät taas kitisemään siitä, miten heidän rahoillaan hyysätään rikollisia. Tilanne nyt kuitenkin oli se, että kaikki voittivat. Pubi sai £50 myyntiä lisää ja asiakkaat poistuivat tyytyväisinä. Miksi voittoa ja hyvää mieltä tuottavan kaupankäynnin pitäisi olla kiellettyä, kuten kieltojen ja rajoitusten Suomessa?