maanantai 16. tammikuuta 2012

Naapurin kissi

Siinä se taas istuu itseensä tyytyväisenä ja lämmittelee auringossa. Naapurin kissi (Felix catus) on jälleen tyytyväinen luultavasti lahdattuaan jonkin pienemmän eläimen. Omatunto sitä ei ainakaan kolkuttele, vaikka lajitovereineen tappaakin muutaman miljoonaa pikkulintua tällä saarella joka vuosi sekä lukemattomia pikkunisäkkäitä, jotka kissistä poiketen mahtuisivat oveni ali olohuoneeseen. No, ainakaan tällä kadulla hiiret eivät pääse tanssimaan sillä kuuuluisalla pöydällä. Tuskin uskaltavat edes hiipiä paikalle kissin kavereineen päivystäessä kadun varrella jatkuvasti.

Itse voisin kuitenkin päivittää tätä biomekaanista tuholaistorjunta-automaattia muutamalla lisäominaisuudella. Ensinnäkin, se voisi olla suurempi, jolloin se kykenisi torjumaan narkkarit, teinit, vanhukset, kerjäläiset ja muut pölynimurikauppiaat; kykenisi noutamaan oman ravintonsa luonnosta - esimerkiksi läheiseltä niityltä, jossa lampaat kasvavat tai vaikka naapurin pihalta, jossa jokin sekarotuinen haukku jaksaa räksyttää; estäisi postinkantajaa kiikuttamasta kaikenlaista roskapostia ja laskuja postiluukustani sisälle; sekä toimisi luonnollisena esteenä sille, etteivät ohikulkijoiden koirat pääse kusemaan kukkaruukkuuni (taisin muuten juuri keksiä uuden hienon sanonnan). Palkinnoksi päivitetty kissini voisi vaikkapa varastaa maitomiehen kuormasta pari pullollista janojuomaksi (tai maitomiehen aamupalaksi). Tosin tämä ei ole mikään uusi keksintö, koska päivitettyjä kissejä on jo olemassa. Niitä kutsutaan leopardeiksi (Panthera pardus). Mistähän sellaisen saisi noudettua ennen kuin kuolevat sukupuuttoon?

No, luultavasti en saa lemmikiksi yhtään Panthera-suvun edustajaa mistään, koska jokin turhanpäiväinen lainsäädännön pykälä kuitenkin kieltää sen vedoten turvallisuus- tai hygieniasyihin - ja niitä pykäliä tässä maassa muuten sattuukin sitten riittämään. Jotain pitäisi kuitenkin keksiä, koska kultakala tai hamsteri olisi kovin säälittävä talonvahti (ja sitäpaitsi kultakalat kuolevat itsestään niin kovin helposti). Jos hankkisin olohuoneen nurkkaan populaation vamppyyrilepakoita, se saattaisi pitää kaikki kiusalliset häiriötekijät loitolla. En kuitenkaan taida tehdä sitä, verenimijät kun eivät koskaan ole kovin miellyttävää seuraa. Ja tässä maassa niitä on luonnostaan miellyttävän vähän. Sekä demarit että hyttyset loistavat poissaolollaan. Onneksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jotakin lisättävää?