Elokuvissa tiedemiehet valkoisissa takeissaan, pörröisessä takkutukassaan ja pullonpohjarilleissään keksivät kuolemansäteitä ja kaikenlaisia tuomionpäivän laitteita, joilla voi lähettää ihmiskunnan sukupuuttoon napin painalluksella. Tähtitieteilijät sensijaan vain tuijottavat taivaalle ja ihmettelevät "kuinka monta tähteä siellä tällä kerralla näkyy". Tai ainakin moni aihepiiriin hiukan heikommin perehtynyt saattaa kuvitella niin. Tai oikeastaan, useamman pubikeskustelun perusteella moni oikeasti kuvittelee niin.
Tähtitieteilijät ovat siis niitä harmittomia hulluja akateemikkoja, jotka eivät saa koskaan aikaiseksi mitään hyödyllistä ja tuottavaa, vaan hukkaavat vain yhteiskunnan rahoja harrastukseensa. Ilmeisesti he eivät kuitenkaan ole aivan niin harmittomia, kuin voisi kuvitella - ainakaan toisilleen. Se kävi juuri eilen ilmi, kun Oxfordin yliopiston tähtititeteen professuuri vapautui "kertalaakista" kollegan tapettua virkaa tehneen professorin. Ilmeisesti pelivelat tai viimeisin kokkelierä oli jäänyt maksamatta. Tai sitten totuus on raadollisempi - tähtitieteilijä- tai fyysikkonörtit vain sattuvat tavallisesti olemaan sosiaalisesti paperipussissa kasvaneita ja käyttäytyvät arvaamattomalla tavalla. Kyseinen herra Rawlings vain sattui olemaan usean Hertfordshiren tähtitieteen laitoksen tutkijan tuttu, joten ihmiset ovat hiukan ihmeissään tapahtuneesta.
Ilmeisesti ruumiita on tullut lähiaikoina lisääkin. Eräs huippuamatööreistä Englannin rankingkiertueella biljardissa kuoli hiljattain syöpään - ikää 31 ja tukka takana. Paska tuuri. Pelasin kaveria vastaan kesällä ja hävisin synkästi 4-9 toisen kierroksen otteluni Daventryssa. Mies ei pelaa enää mutta St. Albansin klubilla pelataan hänen kunniakseen hyväntekeväisyysturnaus tänä iltana. Palkintoraha ei mene voittajille vaan syöpäsairaille mutta jos saisi valita, vainaja luultavasti haluaisi pelikavereiden muistavan häntä juuri tällä tavalla. Lisäksi, koska Mark piti rahapeleistä, "kaikkia osallistujia kannustetaan asettamaan peleihinsä sivupotteja". Sopii minulle.
Itse en ajatellut kuolla vielä, vaikka univelkaa onkin kuluneen viikon koodausrypistyksestä. Sen sijaan, aion kerätä sitä vielä hiukan, ainakin lauantai-iltaan asti, jolloin tapan aivosoluja suodattamattomalla englantilaisella siiderillä samalla kun seuraan valioliigan joukkueiden otteita. Tämän jälkeen pyrin nukkumaan sunnunta-iltapäivään asti - niin pitkään kuin jaksan ennen pubilounaalle menoa. Tänä viikonloppuna ei jaksa kokata. Onneksi kaupunki on täynnä thaimaalaisia, intialaisia, kiinalaisia, japanilaisia, tunisialaisia, pakistanilaisia, italialaisia ja kreikkalaisia ravintoloita. Eipähän tarvitse aina syödä englantilaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotakin lisättävää?