Hyvä paha talvi

Kukkiva talvi.

Mikä ihmeen talvi tämä tällainen on? Ei lunta, ei edes yöpakkasia päiväpakkasista puhumattakaan. Puut kukkivat ja ruohikko kasvaa. Ei räntää ja loskaa, joka roiskuu kivasti reisille autojen ajaessa ohi liukkaalla tiellä käyttäen aivan liian suurta tilannenopeutta ja oikeuttaa pahimman mahdollisen reaktion, jonka kunnon britti voi toiselle tarjota - paheksuvan katseen. Ei tämä ole talvi, ei edes kunnon syksy.

Pahemminkin voisi olla. Aurinko voisi sammua tai ihan vain jättää nousematta (fyysikot älkää vaivautuko, tiedän kyllä puhuvani pehmeitä), jolloin saisimmekin sen kunnon talven, joskin pelkkä talvi olisi silloin yksi pienimmistä huolenaiheista. Britit tuntuvat kuitenkin olevan ihmeissään, aivan suomalaisten tapaan. Liian lämmintä. Erikoisen lämmintä. Poikkeuksellisen lämmintä. "Viime vuonna laskimme tähän aikaan vuodesta Holywell Hillin mäkeä pulkalla, koska se oli suljettu liukkauden vuoksi autoilta." No, sanottakoon, että viisi senttiä lunta ja ohut jääkerros saavat britit todellakin pulkkamäkeen. Ilmassa oli kuulemma sellaista "sadunomaista riemua, joka täytti jokaisen vauvasta vaariin ja sai ilakoimaan mäenlaskun merkeissä". Hyvin jännää. Tällä hetkellä vilpitöntä riemua näkee vain Spursin voittaessa jonkin muista kärkijoukkueista. Joskin sekin kyllä nostaa tunnelman kattoon ja saa ihmiset, vauvasta vaariin, innostumaan. Brititkin näyttävät kuitenkin kärsivän kaamosmasennuksesta, varsinkin, kun uudenvuoden lupaukset ja muu laitan-kaiken-kerralla-kuntoon-tänä-vuonna-perkele -sekoilu estää nauttimasta ja pakottaa suorittamaan, joka johtaa siihen, että helmikuussa pubit täyttyvät taas ihmisistä hiljaisen tammikuun jälkeen ihmisten tajutessa keskittyvänsä vääriin asioihin.

Itse tyydyn riemuitsemaan pienemmistä asioista. Kuten työpöydälle tarjoillusta kupillisesta kahvia (pöytiintarjoilu laitoksella, aivan mahtavaa!) tai ilmaisesta baari-illasta piestyäni pubin omistajan 5-1 snookerissa (pelasimme tietenkin rahasta). Saatanpa innostua ilakoimaan tänä viikonloppuna ihan oikeastakin syystä - sain nimittäin puolen vuoden akateemisen tappelun (eli tarkastajat inttivät vastaan heikoin perustein ja itse tiesin olevani oikeassa koko ajan) jälkeen artikkelin julkaistua. Sille täytynee nostaa malja, koska kyseessä ei ole ihan joka kuinen asia. Cheers.