perjantai 14. joulukuuta 2012

Hehkeä Helsinki

Pyöräilykeli.
Tajusin taas miksi suomalaiset kuvataan ulkomailla viinaan menevinä toisiaan puukottavina jöröjukkina, jotka vetäytyvät ravitsemusliikkeen kulmaan jöpöttämään aina siihen asti kunnes kymmenes tuoppi on noussut päähän ja sopii lähteä haastamaan riitaa. Kävin kääntymässä Helsingissä, tuossa suomalaisen kulttuurin kauniissa kehdossa.

Mutta onhan Helsinki hyvin aurinkoinen kaupunki, jossa voi talvellakin pyöräillä kivasti kahville keskustaan, jossa ihmiset ovat kultturelleja ja avarakatseisia ja hymyilevät vastaantulijoille, ja jossa kenenkään ei tarvitse tuntea olevansa yksin, koska kaupungin asukkaat ovat kuin yhtä suurta perhettä. Paitsi, että jos sattuu pyöräilemään silloin kun Aurinko on edes jossakin määrin horisontin yläpuolella, sitä saattaa saada paniikkimasennuskohtauksen, koska tämän kirkkaampaa tästä ei tule - ja sitten myydään kirkasvalo korvakuulokkeita hyväuskoisille idiooteille, jotta aivoihin saataisiin edes hiukan valoa. Eikä pyöräilystä tule muutenkaan mitään, koska kun sen mokoman rakkineen on saanu kaivettua hangesta paljain käsin, on syytä käyttää huumausainetta jos toistakin, jotta uskaltautuu autojen sekaan ajamaan - autoille olet pelkkää ilmaa ja pyörätiet ovat käteviä lumenkaatopaikkoja, joten suot ja vetelät ovat joka paikassa.

Kulttuuria.
Mutta kulttuuria on koko kaupunki täynnä, joten helsinkiläiset ovat virkeällä mielellä ympäri vuoden. Otin kuvankin yhdestä sellaisesta "kulttuurista". Tai oikeastaan kyseessä on talo, jonka sisältä löytyy sitä kulttuuria tynnyrikaupalla. Mutta jokainen helsinkiläinen tuntee kyseisen talon sisältämät kulttuurit kuten omat taskumattinsa, joten mitäpä minä niistä turisemaan.

Ehdin kuitenkin kokea pienimuotoisen kulttuurishokin vietettyäni viisi minuuttia rautatieasemalla. Avasin aseman oven eräälle kovin kiireisen näköiselle herrasmiehelle, eikä hän sanonut sanaakaan kiittääkseen minua. Ei edes katsonut silmiin. Oli raukka varmaankin menettänyt äänensä influenssan kourissa ja se ujostutti niin, että oli pakko välttää katsekontaktia. Mutta onneksi kaikki hemlsinkiläiset eivät ole yhtä tympeitä, eiväthän?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jotakin lisättävää?