![]() |
Pyöräilykeli. |
Mutta onhan Helsinki hyvin aurinkoinen kaupunki, jossa voi talvellakin pyöräillä kivasti kahville keskustaan, jossa ihmiset ovat kultturelleja ja avarakatseisia ja hymyilevät vastaantulijoille, ja jossa kenenkään ei tarvitse tuntea olevansa yksin, koska kaupungin asukkaat ovat kuin yhtä suurta perhettä. Paitsi, että jos sattuu pyöräilemään silloin kun Aurinko on edes jossakin määrin horisontin yläpuolella, sitä saattaa saada paniikkimasennuskohtauksen, koska tämän kirkkaampaa tästä ei tule - ja sitten myydään kirkasvalo korvakuulokkeita hyväuskoisille idiooteille, jotta aivoihin saataisiin edes hiukan valoa. Eikä pyöräilystä tule muutenkaan mitään, koska kun sen mokoman rakkineen on saanu kaivettua hangesta paljain käsin, on syytä käyttää huumausainetta jos toistakin, jotta uskaltautuu autojen sekaan ajamaan - autoille olet pelkkää ilmaa ja pyörätiet ovat käteviä lumenkaatopaikkoja, joten suot ja vetelät ovat joka paikassa.
![]() |
Kulttuuria. |
Ehdin kuitenkin kokea pienimuotoisen kulttuurishokin vietettyäni viisi minuuttia rautatieasemalla. Avasin aseman oven eräälle kovin kiireisen näköiselle herrasmiehelle, eikä hän sanonut sanaakaan kiittääkseen minua. Ei edes katsonut silmiin. Oli raukka varmaankin menettänyt äänensä influenssan kourissa ja se ujostutti niin, että oli pakko välttää katsekontaktia. Mutta onneksi kaikki hemlsinkiläiset eivät ole yhtä tympeitä, eiväthän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotakin lisättävää?