Kamalan valkeaa

Miedosti valkaistu naapurusto.

Mitä on tämä ällöttävän valkoinen ällöttävä materiaali, joka kastelee sukat ja lahkeet ja näyttää aivan kermavaahdolta kököttäessään naapurin aidalla? Haluaisin tehdä valituksen jollekin, joka vastaa  tästä taivaalta putoavasta hyytävän kylmästä moskasta. Mille EU:n viranomaisele minun pitää lähettää virallinen valituskirje? Vai valittaisinko jollekin kunnallispoliitikolle, joka voi sitten valittaa jollekin valtakunnanpoliitikolle, joka valittaa MET- toimistolle, jossa levitellään käsiä, jotka haastetaan oikeuteen kun eivät saa mitään aikaiseksi, josta Greenpeace älähtää ja järjestää mielenosoituksen ydinvoimaa vastaan - ydinvoimahan on kuitenkin kaiken pahan alku ja juuri. Vie vielä kalatkin järvestä. Vai oliko se kateus?

Mistä tulikin puolestaan mieleeni, että eipä sillä väliä, koska kalat ovat jo kuolleet ryöstökalastukseen, jota EU ja Euroopan valtiot tukevat, jotta kalastajat eivät menettäisi työpaikkojaan kalansaaliiden kutistuessa olemattomiin. Totta joka sana mutta ei sitä kannata ajatella sen enempää, koska siitä saa vain kosmisiin mittakaavoihin nousevan keskiviikkokiukun. Sitäpaitsi, sinievätonnikalalle asetettiin kyllä kalastuskiintiö, jotta laji pääsisi elpymään. Kalastajien työpaikkojen säilyttäminen vain saneli kiintiön kolme kertaa suuremmaksi, kuin mitä meribiologit pitävät edes hädin tuskin kestävänä. Hyvästi tonnikala, jäämme kaipaamaan (emme tosin lautaselle - ei se nyt niin hyvää ole).

Kaikki on siis mennyt pieleen ja sen on pakko olla jonkun syytä. Ketä siis syyttäisin? Kepulaisten syyttäminen alkaa sekin olla loppuun kulunutta, koska menevät kuitenkin lautakasojensa taakse juonimaan uusia tapoja rahoittaa farmareiden uuninpankolla makailua ja traktoriostoksia - on se nyt vaan hienoa kurvailla kylän kuppilan pihaan uudenkarhealla Valtralla kun naapurin isännät tuijottavat kateudesta kankeana. Ja muutenkin, kepulaiset syyttävät sitten vuorostaan kettutyttöjä, jotka menevät spreijaamaan bättrefolk-tädin kiinalaisen chinchillaturkin, josta täti maksoi kymppitonnin mutta valmistaja sai vain kymmenesosan, josta ei maksettu veroja, joilla rahoitetaan kettutyttöjen keskiviikkokaljat ja kepulaisten farmarimersut. Ei mutta keskiviikkokalja alkoikin juuri houkuttelemaan siihen malliin, että taidanpa painua pubiin katsomaan paikallisia kepulaisia. Siellä sitten lompsivat saappaissaan kivasti räntäisillä kaduilla. Menisivät mokomat töihin.