Järven rannalla

Geneve.

Siellähän se järvi sitten oli. Mutta olen minä järviä nähnyt ennenkin, eikä tässä ollut mitään erikoista, joten päätin viettää loppupäivän paikallisessa pubissa ihmettelemässä ihmisiä ja hörppien sikakalliita kymmenen euron tuoppeja. Mutta kyllä kai kyseessä onkin rikas maa kun voi vain myydä suklaata ja käkikelloja kaiken maailman nousukkaille ja verojen maksu on sellainen neuvoteltavissa oleva asia.

Jotenkin tuli kuitenkin sellainen tunne, selkäpiitä karmiva ja kylmiä väristyksiä aiheuttava, että kaikki ei ole kohdallaan. Katsellessani ympärilläni olevia baskeripäisiä miehiä hörppimässä punkkuaan, se selvisikin kirkkaasti kuin tuhat salamaa. Tuntui kuin olisin Ranskassa, tuossa lakkoilevien maajussien ja itsekkäiden paskiaisten maassa, jossa kaikki puhuvat maailman ainoaa kieltä - ranskaa. Ja niin puhuvat muuten Genevessäkin, joskin osaavat näemmä myös muitakin kieliä, kuten englantia ja suomea, jota kuulin tuon tuosta keskustassa maleksiessani. Osaavat ne suomalaisetkin muuttaa veroparatiiseihin.

Sikarikkaiden talot.

Mutta Geneveen muutetaan myös esimerkiksi Dubaista ja mukaan otetaan haaremin lisäksi noin kaksikymmentä erilaista autoa, kolme yksityiskonetta ja 80-metrinen huvilapursi ja sitten voikin asustaa kivasti penthousessa ja katsella nenänvartta pitkin horisontissa siintävää ranskalaista maalaismaisemaa, jossa maajussit hikoilevat savimajoissaan ja tuottavat eliitille niin juustoja kuin viinejäkin. En oikein samaistu kyseiseen eliittiin (ja minulta puuttuu pikkurahaakin) ja ranskalaisista ei ole juuri muuta hyötyä kuin että tuottavat makoisia punkkuja. En ainakaan haluaisi puhua heille päivittäin, tuskin edes joka vuosi.

Perverssin taiteilijan tuotos.

Mutta en ole vakuuttunut aivan siitä perus-sveitsiläisestä mielenmaisemasta. Ei ole välttämättä jokainen muumi laaksossa sielläkään, vaikka ovatkin huomattavasti ranskalaisia sivistyneempiä ja saksalaisia huumorintajuisempia. Jos veistetään patsas, jolla on leijonan vartalo ja naisen pää, niin miksi kummassa sillä pitää olla valtavat tissit ja miksi kummassa mokoma rotisko pitää asettaa keskelle kävelykatua ihmisten ihmeteltäväksi? Siinä oli jotakin niin absurdia, että epäilen kännisen taiteilijan olleen LSD päissään katselemassa märkiä päiväunia ja siinä sivussa veistellyt menemään hiukan liberaalimmalla tavalla. Kaunishan tuo nyt ei ole, eikä varsinaisesti herätä ajatuksia muusta kuin olemassaolonsa tarkoituksesta mutta ei siitä kyllä sen suurempaa haittaakaan ole. Kunhan ei baarista tullessaa törmää kyseiseen kivipaateen. Vai mitä lienee marmoria.