Kuului vain älähdys ja sitä seurasi korvia huumaava valituksen ja uhoamisen pyörremyrsky. Ilmeisesti kalikka kopsahti todella kipeään paikkaan, ehkäpä juuri sinne henkisten kivesten tietämille - kuitenkaan osumatta, koska ovat niin kovin pienet. Mutta kukapa nyt haluaa kuulla jonkin ulkomaanelävän kutsuvan rakasta kotimaataan pikkusieluisten rasistien pesäkoloksi ja suvaitsemattomuuden kehdoksi. Pahuksen ulkomaalaiset, tulevat tänne elämään meidän rahoillamme ja vievät meiltä vielä työpaikatkin.
Itseäni tilanne lähinnä naurattaisi, ellen olisi Umayyan kanssa täsmälleen samaa mieltä. Kun kansallinen kollektiivinen itsetunto on kastroitu pois historian hämärissä kylvämällä maa täyteen kateutta, kun kaikki uusi ja erilainen leimataan pahaksi vain siksi, että ollaan kykenemättömiä oppimaan ja omaksumaan uutta (paitsi jos siinä lukee Nokia ja sen on suunnitellut puhdasverinen intialainen insinööri), ja kun pienimmätkin onnellisuuden ja optimistisuuden versot on pakko kitkeä tasapuolisuuden nimissä ja jotta onneton mutta äänekäs vähemmistö ei pahoittaisi taas mieltään, niin onko se nyt mikään ihme, että sinne nenään vedetään suunnilleen pellollinen herneenpalkoja kun jokin väärän värinen ihmisenkuvatus kehtaa kritisoida kaunista järvien ja metsien maata ja vieläpä huomattavasti paremmalla suomenkielellä kuin mihin 95% väestöstä kykenee.
Mutta jos todellakin on niin, että suomalaiset eivät ole millään tavalla rasistisia, niin siinä tapauksessa maassamme arvostetaan vallan vimmatulla tavalla vihreitä humanisteja, koska korvissani edelleen kaikuvan älähdyksen voimakkuus kertoo karua kieltään painoarvosta, jonka vihreiden humanistien näkemykset omaavat. Muussa tapauksessa Umayyan kirjoitus olisi sivuutettu verbaalisella olankohautuksella - mielipide noteerattu, mitäpä tuosta.
Ja siksi minua hävettää. Ennen kuin näin Umayyan kirjoituksen saaman vastineryöpyn, olin norsunluutornissani sitä mieltä, että rasismi ja suvaitsemattomuus on Suomessa harvinaista pienten piirien huvia. Ja sitten tornini sortui. Mutta ehkäpä maatamme voi ryhtyä markkinoimaan ulkomailla eräänlaisena extremematkailun uutena kohteena. "Tunti turpaan Stadissa" voisi olla yksi kokeilemisen arvoinen asia ulkomaisille huimapäille. "Morasta Mikkelissä" voisi olla edistyneemmille matkailijoille. Ja kaikkein rämäpäisimmät elämysmatkailijat voisivat osallistua koko maan kattavalle kiertueelle, jossa lauletaan suomalaisten älynlahjoja pilkkaavia lauluja kuudella kauppatorilla kello kaksitoista lauantai-iltana pukeutuneena paitaan, jossa lukee "Mannerheim oli homo." En kuitenkaan suosittele jäkimmäistä kenellekään, joka arvostaa henkikultaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotakin lisättävää?