sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Älykäs elämä

On olo kuin suurella löytöretkeilijällä. Kuin Svenillä ja Olofilla, hirmuisilla viikingeillä, jotka soutivat suuren meren yli Ameriikkaan asti etsien merkkejä älykkäästä elämästä, jonka hameväkeä voisi napata piioiksi. Eivät löytäneet, joten soutivat takaisin Osloon ja jättivät natiivien hyväksikäytön pääasiassa erään jälkeläistensä kansoittaman eurooppalaisen saarivaltakunnan asukkaille. Mutta ajatus uusien maailmojen löytämisestä on sen verran mielenkiintoinen, että samaistan itseni, pohjoisen peräkylän ja kylmien metsien kasvattina, näihin hurjiin viikinkeihin, jotka vaivoja ja vastoinkäymisiä pelkäämättä kävivät aina Persian porteilla asti - joskin koskematta paikalliseen hameväkeen, koska huomasivat tämän koostuvan lähinnä parrakkaista beduiineista.

Fiksu Mustarastas.
Erottavana tekijänä on tietenkin se, etten mitään kuitenkaan löydä, joten tyydyn tarkkailemaan tutumpia älykkään elämän ilmentymiä, kuten pikkuruisia dinosauruksia, jotka tepastelevat pihallani etsien maan matosia ja muuta mutusteltavaa. Saattavat jopa olla älykkäämpiä kuin suurin osa hiukan suuremmista kaksijalkaisista, jotka keskittyvät lähinnä huutelemaan puskista miksi jotkut lajikumppaninsa ovat vähempiarvoista roskasakkia, jota saa lahdata joko AK-47:n tyypilliseen lippaaseen mahtuvien kolmenkymmenen patruunan, tai ysimillisen käsiaseen avulla. Mustarastaat (Turdus merula) sen sijaan keskittyvät olennaiseen, eli oman mukavuutensa maksimointiin hyppelemällä päivät pitkät sammaleikossa mättähältä mättähälle koputtaen nokallaan erilaisia asioita. Voi kun ihmisilläkin olisi samanlaisia luonnonläheisiä harrastuksia ainaisen kansanmurhan sijaan. Mustarastaat ovat kuitenkin keksineet maailman perimmäisen tarkoituksen: munat on pidettävä lämpiminä.

Oikeasti kopioin viikinkievertaukseni Jeremy Clarksonin kolumnista The Sunday Times -lehdessä. Vai luuliko joku, että länsimaiseen kulttuuriin kasvatetulla ihmisen lapsella voisi olla oikeasti tuoreita ajatuksia? Jääräpäinen vanhojen ajatusten soveltaminen voi sen sijaan sekin johtaa jonkinlaisiin tuloksiin - sillä tavalla Amerikkakin löydettiin - kunhan hiukan höllentää otsaa kiristävää tötteröhattua. Maan älyttömimmän elämän keskuksen, Rooman Vatikaanin astronomina tuskin löydetään uusia katolisiksi käännytettäviä kansoja vierailta planeetoilta. Pikkuruisen Lontoon lisääntymislähiön sivukujilta haetun motivaation turvin se kuitenkin voisi onnistua. Ainakin olemme ottaneet pikkuruisen askeleen siihen suuntaan (elinkelpoisten planeettojen värikuvasto). Ja näiden planeettojen asukit ovat taatusti paljon älykkäämpiä kuin ihmiskunta. Yltävät ehkä jopa mustarastaan tasolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jotakin lisättävää?