Syksy

Raikas syksy.

Joku voisi luulla, että syksyllä sataa räntää, oksille jäätyneet linnut putoavat puista (vai olivatko ne lehtiä, mene ja tiedä) ja ketut muuttavat kirjahyllyn taakse kun ulkona on liian kylmä ja korvanpäitä paleltaa. Ei kuitenkaan täällä etelässä, jonne linnut vasta muuttavat takaisin kokeiltuaan Skotlannin pörriäispitopöytiä kesän ajan, mikään ei todellakaan jäädy paitsi paikallisen kassaneidin toiminta ja ketut eivät aivan mahdu oven alta sisään toisin kuin Skotlannissa, jossa nuo pohjoisen barbaariheimot asustavat savimajoissaan keskellä nummimaisemaa neppailemassa kiviä ketunkoloihin (tuo golfin alkumuoto on paljon haasteellisempaa kuin se fiini viheriöllä tallustelu, jota nykyään harrastetaan muotivaatteissa ja palvelusväen ympäröimänä).

Mutta koska unohdin aurinkolasit toimistolle ja Aurinko häiki silmiä niin pirusti, päätin painua katsomaan osaanko vielä pidellä keppiä kädessä. Siis biljardisalille.

Paul ottaa taas pataan.

Varsin mukava kisailupäivä päättyi karmivaan tappioon (2-7) Philille, joka kyykyttää Paulia kuvassa. En kuitenkaan antanut sen häiritä, vaan seurasin mielenkiinnolla miten sedät pärjäävät. Syksyssä kun on se mukava puoli, että biljardisalilla riittää aina tuttuja, joita voi haastaa rahapeleihin (paitsi, että siinä pitää olla jokseenkin tarkkana, koska joukossa on varteenotettavia pelaajia). Neljäkymmentä puntaa myöhemmin päätin, että pelini ovat tältä päivältä pelattu. Mokomat oppirahat. Mutta ei voi valittaa. Sainpahan oppitunnin päällevetopolitiikasta.