Akateeminen orava

Oravaravintola.

Näin urbaanin harmaaoravan (Sciurus carolinensis) luontaisessa elinympäristössään, eli tonkimassa ruokaa roskiksesta. Se on viisas eläin ja on ymmärtänyt, että ihmiskunta hylkää kaikenlaista syömäkelpoista tasaisella tahdilla puistoissa pönöttäviin pönttöihin. Olisi tietenkin luultavasti terveellisempää mutustella pähkinöitä niiden metsissä asustavien serkkujen tapaan mutta ravinto on ravintoa ja kaupungeissa sitä on runsaasti saatavilla. Totesin oravan olevan kuin keskimääräinen akateemikko - se on sopeutunut marginaaliseen elinympäristöön, ei ole hyödyksi kenellekään ja elelee markkinatalouden runsaudensarven säröistä putoilevilla pikkuriikkisillä almuilla.

Sama tietenkin pätee noin yhdeksään ihmiseen kymmenestä. Runsaudensarvi kyllä on runsas mutta vain muutamalle prosentille väestöstä. Siis niille, jotka elävät yhteiskunnan vapaamatkustajina tuottamatta mitään oikeasti arvokasta, eli lakimiehille, pankkiireille, poliitikoille ja globaalien korporaatioiden johtoportaille ja osakkeenomistajille. Muille valuu murusia, kuten Vallatkaa Wall Street -liikkeen jäsenet ovat osuvasti ilmaisseet, jos sattuu käymään flaksi. Ja sitten joku edellämainituista korporatokratian edustajista tukkii kyseisen särön esimerkiksi keinottelemalla viljan hinnalla, jolloin sata miljoonaa ihmistä menettää mahdollisuuden ostaa kupillisen riisiä hinnan karatessa liian korkeaksi. Mutta kapitalistin kassavirta kasvaa - vähät ihmisistä. Odottakaas kun pääsevät keinottelemaan juomaveden hinnalla.

Huomasin samalla, lukiessani Suomenniemen uutistoimiston uutisia, että niitä samoja vapaamatkustajia on myös suhteellisesti tasa-arvoisessa ja hyvinvoivassa pohjolassa. Vai miten muuten olisi tulkittavissa kokkariedustajan, Satosen Artsin, lipsautus, että kaikkien pitäisi tuottaa kapitalistille kassavistaa kehdosta hautaan, mielummin vielä lepäämättä ja ilakoimatta. Kokoomus näytti oikean karvansa ja kehtaa vielä puhua hyvinvoinnista (no, riippuu näkökulmasta, Artsi kyllä varmasti voi paksusti). Hyi helvetti, mitä ihmiskuraa sieltä löytyy (se teekutsusekopäitä ihaileva nuoriso-osasto on jo todettu sadistisiksi ihmisvihaajiksi). Ja samalla tuli varmistetuksi se, että oma poliittinen katsantokantani on siirtymässä vasemmalle. Suomesta vain puuttuu vasemmistopuolue, joka haluaa hoitaa asioita viisaalla tavalla. Aion itse myös lopettaa moisen sikailun tukemisen ja päätin, etten eläessäni enää tuota mitään, jotten tukisi nykyistä järjestelmää, jossa kamala sosialismi on rikkaille ja köyhät saavat kisailla muruista neoliberalistisessa uusioyhteiskunnassa, joka romahtaisi hetkessä ihmisten henkisen hyvinvoinnin puutteeseen, ellei yhteiskuntia muutettaisi samassa tahdissa kohti valvonta- ja poliisivaltioita. Menen vetämään hutikat havaintoni johdosta, koska tilanne ahdistaa vallan suunnattomasti. Tarvitsemme uuden vallankumouksen.

Aivan vihreänä

Vihreä St Albans.

St Albans näyttää melkein samalta kuin ennenkin. Lähtiessäni Etelä-Amerikan kiertueelle se tosin näytti huomattavasti harmaammalta, koska puut eivät kasva pakkassäässä. Ja Englannin taivas on tuttuun tapaan pilvessä, aivan kuin hipitkin, ja kaupungin lähiöidulli näyttää edelleenkin kärsivän samasta pikkukyläsyndroomasta kuin ennenkin. Tarkoitan sitä, että on mahdotonta kävellä kaupungin halki ilman jatkuvaa sosiaalista painetta pitää lapaa ojossa tervehtyksen merkiksi. Kiinnosti sitä sitten tavata ketään tai ei. Kiusalliseksi asian tekee se, etten jaksa muistaa kaikkia epämääräisiä urpoja, joille olen haastellut, ja jotka kokevat olevansa saman tien jollakin tavalla tutumpia kuin muut epämääräiset urpot, joille en ole sanonut sanaakaan, koska se olisi ajan hukkaa.

Jos tämä kuulosti tylyltä, niin se on puhdasta itsesuojeluvaistoa. Maassa ovat tunteet pinnassa kun pallon potkiminen on lihaville englantilaisille liian vaikeaa, ja kansakunnassa on mieli muutenkin maassa kun eivät osaa syödä terveellisesti ja lihovat ja masentuvat entisestään. En jaksa normaalisti ilkkua ketään läskiperseeksi mutta kyllä se elintaso-kontrasti Chilen ja Englannin välillä vain on yhtä suuri kuin kadulla vaappuvien mammojen suunnattomat ahterit. Englantilaiset tietenkin puolustautuvat sanomalla, että Chilessä ollaan laihoja kun maa on köyhä eikä ole rahaa ruokaan. Tosiasia on kuitenkin se, että Chilessä ruoka on halpaa ja terveellistä (eli tuoretta) ja leipäjonoja löytyy vain Englannista. Kumpi olikaan sivistysmaa?

Vihreät niityt.

Onneksi vihreä väri rauhoittaa kivasti. Muutoin olisin taas purkanut agressioita, joita syntyy, kun näen ihmisten käyttäytyvän typerästi. Tekee mieleni silloin tällöin sanoa tuntemattomille ihmisille, että "älä nyt helvetissä syö sitä koko kakkua kultaseni tai et mahdu bussin ovesta ulos ilman palokunnan apua". Vaikka sama se minulle. Diabetes on varmaan joidenkin mielestä ihan kiva juttu. Mieleni tekee mennä niitylle kirmaamaan, jotta selviydyn kulttuurishokista mutten taida viitsiä. Siellä on kuitenkin lampaiden läjiä ja muita kepulaisten ällötyksiä. Lammas kyllä maistuisi vaikkapa vartaassa ja chilikastikkeella maustettuna. Ja siihen kylkeen voisin tilata vaikkapa vihreän salaatin. Tulipas nälkä.

Palautusmatka

Hei hei Santiago ja hei hei halpa punkku. Voi sentään, kun siitä Central Valleyn merlotista joutuu nyt maksamaan suunnilleen kolminkertaisen hinnan. Olen siis saapunut takaisin Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan (voiko sen lyhentää muodossa YK?), jossa saa taas pelätä, että isot pojat sanovat pubissa rumasti, vetävät letistä ja syyttävät siitä, että vien työpaikkoja natiiveilta ja käytän heidän sosiaalietuuksiaan ja ties mitä. Sanon aina, että kannattaa mennä Helsinkiin, koska siellä on kadut kullattu, sataa mannaa ja saa kattoon sylkemisestä huomattavasti enemmän rahaa kuin täällä vaikkapa linja-auton kuljettaja, baarimikko tai -maija tai vaikkapa apurahatutkija (riippuu tosin apurahasta - sen ison ja pahan EU:n rahat ovat anteliaita). Ja helsinkiläinen apurahatutkija nyt tuntuu olevan kuolemassa sukupuuttoon, koska apurahoja ei ole tarjolla, tutkimusta tekeviä instituutioita sotketaan suohon opetusministeriön suuressa viisaudessa ja kaikenlainen tajunnan laajentaminen inspiraation hakemiseksi on tehty aivan mahdottoman hankalaksi.

Yliopistonmäellä.

Otin lähdön kunniaksi kuvan laitoksen ovelta. Ihan vain muistutukseksi siitä, että näkymään kuuluu Andien lumihuppuiset huiput ja taivaalla liitelevät haukat ja kondorit - nyt joudun tyytymään taas risukon takana siintävään moottoritiehen, pubista kotia kohti hoippuviin opiskelijoihin ja pipoon kakkivaan puluparveen. Pitänee mennä takaisin sinne maailman laidalle. Vai mitä silloin pitikään tehdä, kun vuori ei tule luo?

Matkustaessa täytyy pitää pää lämpimänä ja varpaat kuivina. Antakaas kun avaan tätä käsitettä hiukan. Se tarkoittaa sitä, että kun matkustaa noin kaksikymmentäseitsemän tuntia, joista seitsemäntoista lentävässä sillipurkissa ja kaksi maata pitkin huristavassa sillipurkissa (voi kun edes busseissa olisi ihmisen lapsen verran jalkatilaa) ja siinä purkituksen lomassa istuu (tai maleksii toivottomana edestakaisin) kahdeksan tuntia lentoaseman aulassa, niin on pidettävä itsensä terveenä ja reippaana. On siis pidettävä pipa päässä, ettei lentokentän puhuri palella, nautittava runsaasti hävyttömän kallista lentoaseman viiniä ja ilmaista lentokoneen viiniä (joka on liian kylmää punkuksi mutta menee alas kuivan sievään pieneen laatikkoon pakatun ilmaissämpelin kanssa) pitääkseen mielen virkeänä, ja varauduttava siihen, että matkalaukku jää kuitenkin jonnekin matkan varrelle pakkaamalla puhtaita sukkia ja teepaitoja reppuun. Tällä kerralla laukku toimitettiin torpalle oltuani hätistämässä hämyhäkkejä nurkista vasta kaksi päivää (pesivät ilmeisen innokkaasti eteiseen kasautuneen ilmaisjakelun ja laskujen joukkoon).

Mutta sen huomasin, että ilmastonmuutos on tosiasia. Se nimittäin muuttuu kun viettää lentokoneessa sen seitsemäntoista tuntia. Britanniassa on inhottavan nihkeää ja kosteaa, ja siihen taas tottumattomana sitä pitää tietenkin viettää pari päivää nuhanenänä, jota ei paranna se, että matkailun tuoksinassa menee aina korvat lukkoon. Onneksi on kuitenkin jalkapallo. Ja onneksi Englanti ei ole siinä leikissä enää mukana - sitä ylioptimistista hypetystä kun ei täällä kestä kukaan (ja hups, kaksi tappiota putkeen ja pihalla). Ennustan kisojen voittajan löytyvän tämän päivän otteluparista Chile - Hollanti (Chile on sympaattinen ja Hollannin puolesta löin vetoa, koska kerroin oli mehukas). Kisojen häviäjän puolestaan toivon löytyvän Iberian niemimaan perimmäisestä kolkasta. Portugalia on helppo vihata, koska joukkueeseen mahtuu maailman ällöttävin futaaja. Vai mitä kertoo Christiano Ronaldon egosta, että mies on rakentanut itselleen museon Kim Jong Ilin tapaan esittelemään hänen jalkapallokuninkaallisen suuruutensa saavutuksia? Ja on poloinen itkupilli muutenkin niin syvällä komerossa, että Narnian peikot läpsivät takapuoleen. Toivotan onnea ja menestystä valitsemallaan tiellä - ja katkennutta jalkaa.

Pyörivä lumimyrsky

Kukapa olisi uskonut. Talven tuloa ei todellakaan voi estää ja pääskyset ovat liidelleet pohjoiseen jo viikkoja sitten. Ja minä raukka en edes ymmärtänyt kerätä vararavintoa ihon alle talviunia silmällä pitäen.Vaikka ei tässä nyt nukkumaan juuri ehdikään kun potkivat kovasti palloa televisiossa.

Jäätävä sade.

Olisi edes englantilainen sade, joka loppuu noin kymmenessä minuutissa, pyytää kohteliaasti anteeksi, että kasteli pipon ja kengät, ja poistuu takavasemmalle antaen tilaa Auringolle ja kirkkaalle taivaalle. Tämä etelä-amerikkalainen veijari ei poistukaan niin nopeasti, vaan saattaa hengailla taivaalla päivän tai kaksi estäen niin ulos astumisen kuin siellä pyörimisenkin. Pahaksi onneksi talo on kuivunut ja olisi tarpeellista vierailla lähikaupan viiniosastolla (jos joku vielä väittää, että alkoholimonopoli on tarpeellinen, koska muuten ei saa riittävää valikoimaa laatuviinejä, niin minä hermostun - lähikaupan valikoima on taatusti parempi kuin keskustan viinihifistelyalkojen ikinä Suomen sosialistisessa holhoustasavallassa) mutta taitaa jäädä haaveeksi. Onneksi lähikuppila on vieläkin lähempänä, jotta kuivin suin ei tarvitse kestää pakkassäätä.

Pyörimisestä tulikin mieleeni naapurin koiraparka. Aion tehdä aluevaltauksen uuteen multimediamaailmaan ja julkaista videon (kannattaa kallistaa näyttöä, se on hiukkasen vinossa). Koiraparalla on joko päässä vikaa tai sitten sen oikean puolen jalat ovat lyhyemmät. Se kuitenkin pyörähti niin vihnasti, että katosi raukka jonnekin singulariteettien syövereihin. Mene ja tiedä.

Jäävuoripalmut ja muuta hauskaa

Jäävuoripalmikko.

Palasin kaupasta kassit kilisten (käytin kokonaiset - tai maskuliinisesti kokomiehet - kuusi euroa kolmeen pulloon herkullista merlotia) ja pysähtyessäni liikennevaloihin, huomasin että ilmassa on jotakin outoa. Savusumu tosin ei ole enää niin outoa, vaikkei ylläkään peruskiinalaisiin lukemiin. Palmut ja kaktukset eivät nimittäin sovi samaan maastoon lumen ja jään kanssa, ellei kyseessä ole grogilasista karannut kuutio, joka sulaa paahteisella aavikolla hetkessä kuin nuoren idealistin poliittinen agenda lobbareiden lahjaintäytteisessä syleilyssä.

Minun grogilasistani taisikin sitten karata ainakin kourallisen verran niitä jääpaloja, koska ulkoilma hyytyi nollan tuntumaan ja jäähdytti niin jalkapallohuuman kuin toivottavasti myös Sepp Blatterin lahjuksilla täytetyn sveitsiläisen pankkitilin (Sepp tosin halusi mielummin ampua sanansaattajan kuten niin monet politiikan kehäketut ennen häntä ja lyttäsi kätevästi uutisen kutsumalla toimittajia rasisteiksi). Toivottavasti brassien boikotit purevat niin palloliiton nahjuksiin kuin muihinkin gangstereihin - pahoihin poikiin sattuu kaikkein eniten kun näpäyttää lompakkoa viivottimella ainaisten sormien sijaan.

Ikkunahuurut.

Asia valkeni aamuvarhaisella kun ihmettelin miksi hengitys höyryää sisällä, miksi lakanat tuntuvat kosteilta, vaikken olekaan halannut lakanakäärmettä hiki otsalla, ja miksi peitonkulman ulkopuolelle unohtuneita varpaita paleltaa. Selitys on yksinkertainen. Ja sitä on myös ikkuna, joka pitää ulkoilman ja sisäilman lämpötilaeroa vakiona tasan nollassa asteessa. Mutta se ei yllätä ketään, joka on asunut sivistysvaltio Britannian tuulisissa ja sateisissa taloiksi kutsutuissa kyhäelmissä. Ja eräskin maan asukki kehtasi sanoa, että "elä mene sinne Ameriikkaan, siellä on nihkeetä." En kehdannut vastata mitään - mitä sitä nyt vastaisi sellaiselle mokomalle maahanmuutajalle, jonka oma maa on vieläkin nihkeämmässä kunnossa (kyllä, mies on ehta helleeni). Ymmärrän kyllä hyvin miksi sitä ryhtyy maahanmuuttajaksi ja lähtee etsimään leveämpää leipää muualta. Jos olisin töissä Suomessa, tekisin varmasti saman valinnan, koska lämmin käsi ei riitä palkkioksi vaativasta tutkimustyöstä toisin kuin opetusministeriössä kuvitellaan jo kolmannessa poliittisessa sukupolvessa. Mutta suomalaisia triplaikkunoita kyllä tulee vielä ikävä.

Pöhinäpytty.

Onneksi on ystävä hädässä. Vanha kunnon kerosiinilla täytettävä ja polkaisemalla käynnistettävä pöhinäpytty, joka pitää lämpimänä pyyteettömällä työnteolla, joka muuttaa kerosiinia vesihöyryksi ja hiilidioksidiksi (ja hiukkasen (pun) verran monoksidiksi mutta pieni häkämyrkytys kerran kesässä pitää vain lääkärin loitolla paremmin kuin kymmenen omenaa) tuottaen samalla lämmintä ilmaa, joka sitten valuu ikkunanraosta harakoille (en ole tosin nähnyt maassa ainuttakaan harakkaa - mahtavat olla rajoittuneet raukat lähinnä Euraasian mantereelle) ja satunnaisille sitruunapuille. Eivät ole varpaatkaan sittemmin palelleet, vaikka pikku pyttynen ei olekaan riittävän suuri lämmittämään koko asuntoa. Pidän sitä lähinnä viinipullon vieressä, koska jääkylmä punkku toimii ainoastaan sangriassa. Ja huoneenlämmin punaviini puolestaa pitää varpaat lämpimänä.

Uuden mantereen ravintolakulttuuri

Elä heitä olutta hukkaan.

Paikallinen ravintolakulttuuri on aivan loistavaa. Siinä on jotakin niin kovin sympaattista kun kymmenen tarjoilijaa palvelee kuutta asiakasta. Tai ainakin suhdeluku on suunnilleen sellainen - en jaksa suorittaa laskutoimituksia toimistoajan ulkopuolella, enkä juuri sen sisäpuolellakaan, sitä varten on keksitty tietokone.

Ja vaikka se olut ei saavu siihen pöytään kovinkaan nopeasti huolimatta henkilökunnan yliedustuksesta (pitää vain tottua tilaamaan uutta lasin ollessa pessimistisesti puolityhjä), niin onpahan ainakin parempaa kuin pohjoismaalainen keskikaljan litku, jota käyttäisin korkeintaan ruoanlaittoon - ja silloinkin vain, jos kaikki muut oluet olisi jo juotu (ja ruoassa olisi tarpeeksi chiliä, jotta sitä olutta on vaikeampaa makustella). Vai miltä kuulostaisi brittiläistyyppinen ale lagertyyppisellä twistillä (eli toisin kuin brittiläinen ale, se ei ole lämmintä ja laimeaa)? Voin kertoa. Erinomainen kesäjuoma. Ja sopii myös talvikäyttöön.

Virvoitusjuoma.

Osaavat vieläpä tarjoilla juomat siten, että pysyvät viileinä jopa auringon paisteessa. Kuvassa esimerkkinä pullollinen (sellainen suuri, joka ei mahdu kerralla yhteenkään käteen sopivaan lasiin) mallasjuomaa chileläisittäin tarjoiltuna. Jääpalat pitävät sen viileänä ja rätti suojaa Auringon paisteelta - kuulostaa aivan skandinaaviselta turistilta Ibizalla tai Mallorcalla tai jossakin vastaavassa turistien kusetuskeskuksessa, jonne lentävät vain näköalattomat ja uusavuttomat persujen äänestäjät, jotka voivat sitten toitottaa kotikonnuillaan, että niitä musuja pitää auttaa kotimaassaan ja kuinka se katkerasti vahingossa annettu euron tippi pitää ne taas hengissä ainakin sen seuraavan kuukauden. Siitä tulikin mieleeni, että jos kaiken maailman halla-ahoja äänestävät pääasiassa köyhät ja varakkuus korreloi positiivisesti älykkyyden kanssa (en keksinyt tätä, vaan luin nämä faktat Hesarista, joten niiden on oltava tosia), niin mitä johtopäätöksiä voi vetää persujen äänestäjäkunnasta? Aivan. En tosin aio sanoa sitä ääneen, jotten joudu niiden pohjolan talebanien tappolistalle. Kaikille muille asia taitaa olla sanomattakin selvää.

Sivuraide iski taas ja paasasin politiikkaa. Mutta mitäs pienistä. Saattaa johtua siitä, että poliittinen näkökulmani on muuttumassa. En nimittäin enää vihaa kepulaisia eniten. Vaikka saisivatkin painua niin pitkälle kuin pippuri kasvaa (voisivat samalla avartaa näköalojaan ja sattumalta vaikka oppia jotakin, vaikken tosin usko sen olevan mahdollista kepulaisen perunakellarin aivopesumyllyn jälkeen - pippurien kasvatus muuten sopisi kepulaisille, vaikken uskokkaan, että osaavat käyttää moista ulkomaalaisten hullutusta), niin kyllä tästä nousukaspuolueesta on varmasti enemmän haittaa sivistyneille ihmisille. Ja siitä tulikin mieleeni, että mitä kumman puoluetta sitä sitten äänestää, kun kokkareillekin on tullut sadistiosasto, joka haluaa matkia Ameriikan mallia ja potkia köyhät katuojaan, johon tietenkin haluavat asentaa piikkimattoja, jotteivät jää sinne makailemaan kuten tekevät mokomat siinä maailman sympaattisimmassa kaupungissa Englannin rannalla (sympaattisuus on suhteellista mutta investointipankkiirille, joita Susanna Kosken kaltaisten yberkapitalistien mukaan kaikkien pitäisi olla, Lontoo on ihan kiva kaupunki).

Hengästyttää. Ei pitäisi lukea uutisia mutta minkäs sitä uteliaisuudelleen voi. Parasta painua takaisin kapakkaan nauttimaan virvoitusjuomia etelä-amerikkalaiseen tapaan. Maistuisi kaipirinha jos toinenkin. Ja natiivit täällä osaavat käyttää pippuria, joskin en aivan ymmärrä miksi sillä pitää maustaa olutkin. Pippuri ja tabasco (joka on muuten hemmetin hyvin brändätty chilipitoinen maustekastike) kuuluvat veriseen maryyn, eivät lagerin mausteeksi.

Kampuskierros ja tötteröhattuja

Opiston piha.

Paitsi, että näyttää olevan rakennettu vinommaksi kuin Pisan torni, ja siksi melkoinen riskitekijä maanjäristyksen satuessa, Santiagon katolinen yliopisto on melkoisen hullu paikka. Itse en ainakaan ottaisi vastaan työpaikkaa, jossa velvoitetaan allekirjoittamaan paperi, jossa tunnustetaan herra paavi, tuo tötteröhattujen keisari, ylimmäiseksi auktoriteetiksi. Kyllä, sen pikkuriikkisen pedofilian puolelle vuosisatojen saatossa luiskahtaneen roomalaisen kultin johtohahmo, joka pitäisi muiluttaa kölin alta ennen hautaamista elävältä jonnekin irlantilaiseen viemäriin kuten kannattajansa tekivät paikallisille lapsille, joita eivät osanneet aivopestä kunnolla. Ovat tosin järjestäneet kivasti palmikkoja (koska kuuset muodostavat kuusikon, niin palmut muodostavat tietenkin palmikon) pihalle tönöttämään ja siellä sitten voivat opiskelijat palmikon katveessa kivasti pössytellä piippujaan ja ottaa päivänokosia rutikuivien luentojen sijasta. Tai niin ainakin opiskelijat tekevät kaikkialla, enkä ymmärrä miksi Santiago olisi poikkeus.

Voisin kiukutella tötteröhattujen sekoiluista vaikka kuinka pitkään mutten usko sen johtavan mihinkään. Yksi fysiikan peruspilareista on typeryyden häviämättömyyden laki - typeryyden määrä suljetussa systeemissä pysyy vakiona - joten kaikki yritykset pienentää typeryyden määrää maailmassa juuttuvat takuuvarmasti jo lähtötelineisiinsä kuten se kuuluisa mummo siihen kuuluisaan hankeen.

Yksi vaihtoehto olisi tietenkin vuokrata jokin kaupallisista avaruuslentoyhtiöistä lähettämään tuuttitukat jollekin lämpimämmälle planeetalle, tai mihin tahansa yhtä kuumaan paikkaan kuin millä uhkailevat lapsukaisia elleivät tottele. Se vain taitaisi maksaa liikaa ja osoittautua suhteellisen hyödyttömäksi uskovaisten idioottien lisääntyessä nopeammin kuin rotat kuunaan ja täyttäessään maata eksponentiaalisella vauhdilla. Siksi Santiagoakin rakennetaan koko ajan leveämmäksi ja korkeammaksi. Katsokaa vaikka. Täällä siemenen heittäminen hiekkaan on ilmeisesti lailla kiellettyä - ja siitä saamme syyttää tuuttitukkia ja muita sekopäitä, joita suomalaiset timosoinitkin kuola poskella ihailevat.

Santiagon keskusta.

Maailmojen sota

Pilvimuodostelma.

Aivan kuten sähköyliherkkyys tai jokin muu fibromyalgia, myös maailmojen sota alkaa huomaamatta - aivan aluksi kukaan ei huomaa mitään. Ja sitten kun on liian myöhäistä, koko helvetti on valloillaan - paitsi, jos kyseessä on jokin noista luulotaudeista, joista ei edelleenkään huomaa mitään, vaikka odottaisi maailman tappiin asti.

Sieltä ne nyt kuitenkin tulevat, sievästi pilvimuodostelman suojissa, jotta ihmiset voivat nukkua ruususenuntaan ja jatkaa uskomista siihen, että Roswelliin ei pudonnut ainuttakaan tunnistamatonta lentävää esinettä. Jos joku muuta väittää, hän on hallituksen propagandan uhri, koska ei älynnyt suojata aivojaan salaisten agenttien aivopesusäteiltä käyttämällä foliohattua. Jotkut tosin väittävät, että avaruusliskot hallitsevat jo maailmaa, mutta heillä se hattu on selvästi ollut aivan liian tiukassa heikentäen harmaan aineksen verenkiertoa.

Ilmeisesti Chilessä ei ole niin paljoa salaisia agentteja, koska maassa on tunnettu tosiasia, että lentävät lautaset liitelevät Andien yllä etsimässä pahaa aavistamattomia ihmisiä abduktoitaviksi. Ja kuten menneen ajan hevosmiehet, taksikuskit ovat aina oikeassa, jos kyseessä on jokin näinkin yksinkertainen ja selvä asia - ei tarvitse kuin tarkkailla taivasta todetakseen olevansa oikeassa (pätee luultavasti universaalisti kaikkiin taksikuskeihin koko maailmassa - varsinaisia tietotoimistija).

Itsekin näin muutaman UFO:n tuossa menneenä päivänä, joskin sitten onnistuin tunnistamaan ne muutaman sekunnin päästä ja muuttuivat poloiset helikoptereiksi. Lentäviä lautasia en ole vielä nähnyt. Lupaan kuitenkin ottaa kuvan jos toisenkin, jos satun niitä näkemään. Mutta foliohattua en ota pois päästä, ettei käy niin kuin pilvimuodostelmalleni. Se haihtui kirjaimellisesti taivaan tuuliin, eikä jättänyt jälkeensä merkkiäkään lentävistä lautasista. Auringonlasku tosin oli näyttävä.

Viimeinen päivänsäde.

Piikki lihassa

Kivimuurin kaktus.

Lihassani on piikki - sellainen pitkä ja hauras, jonka ulos kaivaminen saa sen vain katkeamaan useaan osaan, jotka jäävät ihon alle aiheuttamaan epämukavia tuntemuksia useammaksi päiväksi. Ei ollut pakko kävellä ulkona paljain varpain mutta tein sen kuitenkin. Ei ollut myöskään pakko astua pois pihanurmikolta kohti piikikästä vaaravyöhykettä mutta tein senkin tarkoituksella. Eikä varsinkaan ollut pakko astua kaktuksen päälle, koska se olisi ollut vältettävissä vallan hyvin mutta vahinkoja sattuu. Miksi sitten kokeilin tepastelua piikikkäässä maastossa? Siksi, että kaktukset ovat suhteellisen eksoottisina ja tuntemattomia kasveina kohtuullisen kiinnostavia ja mielenkiintoisia. Eivät kuitenkaan niin mielenkiintoisia, että ottaisin riskin yllättävästä nenälävistyksestä. Niitä saa kaupasta huomattavasti turvallisemmin - ilman riskiä puhkaista silmänsä ja saada jokin hyppyebolaan verrattava haavatulehdus naamariin. Minulle myös kerrottiin, että skorpionit viihtyvät kivimuurien pohjoisseinustoilla ottamassa aurinkoa ja tekemässä niitä muita skorpionijuttuja - mitä nyt  kitiinipanssarilla, saksikkailla lähitaisteluraajoilla ja myrkkypistimellä varustetut niveljalkaiset tekevät. En tosin nähnyt niistä myrkkypistimen vilaustakaan mutta en lannistu, vaan aion yrittää myöhemmin uudelleen.

Skorpionit ovat kuitenkin vain hämäystä. Se todellinen piikki eurooppalaisten lihassa ovat populistiset vihapuolueet, jotka myrkyttävät vanhan mantereen ilmapiiriä pahemmin kuin kiljardi niveljalkaista koskaan. Katsoin esimerkkinä tarkemmin brittiläisen UKIP:n ajatuksia siitä miten Britannia saadaan voimaan paremmin potkimalla väärän väriset pois maasta ja maa ulos EU:sta. Ikävä kyllä, kuten on asian laita muissakin saman ideologian poliittisissa vastineissa, UKIP:n politiikka ajaisi maan vain suurempaan ahdinkoon.

Puolue haluaa leikata yritysveroja ja perintöveroja, jotta rikkaat pysyisivät rikkaina ja kapitalistin kassavirta kasvaisi hyvinvoinnin kustannuksella. He haluavat kutistaa julkista hallintoa joka ei nykyiselläänkään tarjoa länsimaista tasoa olevaa terveydenhuoltoa muille kuin rikkaille, puhumattakaan koulutuksesta, joka on britanniassa jo läntisen euroopan heikoimmalla tasolla. Koulutustilastoa tosin vääristää yksityinen sektori, jolta rikkaat - niin kotoiset kuin ulkomaiset - auliisti ostavat korkeaa ja tasokasta koulutusta etuoikeutetuille lapsilleen perinteisen luokkajaon hengessä.

UKIP haluaa Britannian hylkäävän Euroopan ihmissoikeussopimuksen - ilmeisesti, koska se antaa 'väärille' ihmisille ne samat oikeudet kuin 'oikeillekin' - ja kumoavan vuoden 1998 lain, joka antaa kaikille maan asukkaille samat oikeudet tekemällä institutionalisoidun syrjinnän laittomaksi ja rangaistavaksi kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Eihän sellainen käy, eiväthän 'nuo toiset' voi olla yhtä arvokkaita kuin 'me paremmat ihmiset'. Vetäisin esiin valttikortin liittyen kolmekymmentäluvun Saksaan mutta yleisesti hyväksytyn näkemyksen mukaan sillä häviää minkä tahansa väittelyn. Samaan hengenvetoon voisi todeta, että puolueen näkemyksen mukaan tytöt saavat tykätä vain pojista ja pojat vain tytöistä - paitsi jos ovat vääriä poikia, jolloin eivät saa tulla tänne tykkäämään hehkeistä brittikaunottarista (paitsi, että maan kaunottaret ovat lähinnä niitä ikäviä maahanmuuttajia).

Lisäksi puolueen politiikkaan kuuluu tieteellisen tiedon romukoppaan heittäminen, jos se kuulostaa ikävältä. Romukopasta sitä ei sitten voisi ikävästi opettaa yliopistoissa ja kouluissa, joten sen saisi lakaistua kätevästi maton alle. Mutta kaikkihan tietävät, että ympäristöasiat, puhtaat energialähteet ja sensellainen ovat vain niiden samojen viherfasistien puuhastelua, jotka haluavat, että eri värisillä ihmisillä olisi yhtä mukavaa ja että tytöt saisivat tykätä niin toisista tytöistä kuin pojistakin.

Pelottavin asia on puolueen tahto nostaa Britannian puolustusmäärärahoja puolella ja siten kiihdyttää massiivisesti maan muuttumista poliisivaltioksi, kenties mielessä myös mielessä pienimuotoinen kaipuu imperiumien aikoihin päätellen halusta ostaa maan laivastolle kolme uutta lentotukialusta. Eivät tosin sano ketä vastaan niitä sitten käytettäisiin mutta kyllä ne kuitenkin olisivat hienoja kökkiessään siellä satamassa kaiken kansan ihailtavana. Kai niillä voisi murhata niitä "terroristeja" ja sellaisia muita epäihmisiä, etteivät pääse kapuamaan saarelle tekemään niitä pizzojaan ja kepsujaan.

Vähät kaktuksista, jos tämä ei ole piikki lihassa, niin ei sitten mikään. Ei tuolla agendalla ainakaan tee Britanniasta parempaa paikkaa. Mutta ehkä se ei ollutkaan tarkoituksena. Jos tarkoituksena olisi tehdä rikkaista vieläkin rikkaampia, saada köyhät syyttämään EU:ta kurjuudestaan ja palauttaa maahan feodaaliyhteiskunta poistamalla niin minimipalkka kuin äitiyslomatkin, niin puolue on onnistunut mainiosti. Ne ihmiset, joilla pitäisi olla vähiten syytä äänestää UKIP:iä, köyhät, heikot, hullut ja kouluttamattomat, ovat nielaisseet niin koukun kuin kohonkin siimoineen päivineen. Kolmekymmentäluvun saksalaiset olisivat kateudesta vihreinä - aivan kuten kuvan kaktuskin. Näillä nykyajan piikikkäillä vain on terävämmät piikit jotta lihaan voi tunkeutua syvemmälle.