Monokulttuurin puolesta

Nurmipiha.

Nurmikko on pidettävä kurissa, jotta ne sellaiset ikävät korret ja karmiva heinikko eivät pääsisi valtaamaan alaa. Ne kuuluvat niihin muihin kulttuureihin, eli eivät siihen nurmikon monokulttuuriin, jotka tulevat tänne ja vievät työpaikat ja kaikki kalatkin vesistä (lisää tähän valitsemasi metafora).

Herra Immonen, siis tämä arvoisa kansanedustaja Immonen, haluaa Suomeen monokulttuurin, jossa ei ole sijaa toisinajattelijoille, toisennäköisistä puhumattakaan. En itse koe kuuluvani samaan kulttuuriin Immosen kanssa - muista kansallissosialistista ajattelutapaa edustavista puhumattakaan - joten haluaisin tietää mitä herra Immonen haluaa sitten tehdä minunkaltaisille toisinajattelijoille, meille, jotka edustamme niitä ohdakkeita keskellä sitä silkinpehmeää (ja erittäin luonnotonta suomalaisesta näkökulmasta katsottuna) nurmikkoa, jossa vain valkoisten apilankukkien annetaan kasvaa rauhassa. Ehkäpä herra Immonen haluaa, että minun kaltaiseni vaaralliset monokulttuurin vihaajat pitäisi viedä uudelleenkoulutusleirille tai muuten vain jonnekin, mistä emme pääses vaikuttamaan poliittisesti? Tämä on tietenkin spekulointia mutta herra Immonen ei vienyt ajatuksiaan loogiseen loppuunsa - muutoin kuin toteamalla, että "voitto on meidän", mikä viittaa kamppailuun, väkivaltaan, ja siihen kuuluisaan "lopulliseen ratkaisuun". "Yhden oikean Suomen kansan" puolesta. Eräs saksalainen ajattelija fiilisteli aikoinaan sanomalla "Ein volk, ein reich." Kenelle tuli kylmät väreet?

Lampimaisema.

Katselin epätoivoisena laiturin nokassa horisonttiin kasautuvia myrskypilviä. Onko nyt todellakin niin, että nämä kansallismieliset sekopäät ovat jo saaneet hanhenmarssikenkänsä vallan oven väliin? Ajattelin aina, että ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin uhkatekijä nykymaailmassa, jossa kansallisvaltioiden keskenään solmimat sopimusverkostot ja yhteistyökumppanuudet estävät vuoden 1939 toistumisen. Mutta saatan olla väärässäkin. Kun sotaa ei enää ole koettu miesmuisiin (eli kun viimeinenkin sotaveteraani on kuopattu), vaarana ovat ne ainoat historiasta opitut asiat. Eli se, että historiasta ei opita, ja se, että se siksi toistaa itseään. Enkä varsinkaan usko herra Immosen opiskelleen historiaa.

Mutta on tässä jotakin positiivistakin. Fasismi on tuttu vihollinen, ja se voidaan voittaa tutuin keinoin. Uusliberaalin kapitalismin hivuttautumista Suomeen sen sijaan ei pidä sietää. Meneillään olevaa oikeistopolitiikkaa, eli hyvinvointiyhteiskunnan karsimista kirveellä pitää vastustaa kaikin käytettävissä olevin keinoin. Se on vain talouspoliittiseksi agendaksi naamioitua vallan palauttamista sinne, mistä se puoli vuosisataa sitten otettiin ihmisille. Se on rikkaiden tapa kasvattaa omaa valtaansa ja omia rikkauksiaan Chicagon poikien opein (kuuluisimpia oppilaita olivat muiden muassa Maggie Tatcher ja Ronald Reagan ja UK sekä USA ovat sittemmin kokeneet laskevan elintason, kasvavan köyhyyden ja epätasa-arvon, sekä taloudellisen stagnaation kurimuksen muutamaa poliittista täyskäännöstä ja asioiden lievää parantumista lukuunottamatta). Sitä koettivat niin Suharto kuin Pinochetkin kun Indonesian ja Chilen asukkaat koettivat ottaa vallan itselleen (ei, Chilessä ei ollut kyse sekopään diktaattorin vallankaappauksesta, vaan oikeistolaisesta talouspoliittisesta kokeilusta, joka herätti melkoisen runsasta vastustusta). Ja kuten tunnettua, uusliberaali talouspolitiikka voitiin toteuttaa vain tappamalla jokainen toisinajattelija (tunnetusti yhdysvaltojen hallituksen ja maan suuryritysten avokätisesti tukiessa).

Painajaisissani herra Immosen fasisimi yhdistyy herrojen Katainen ja Sipilä oikeistolaiseen talouspolitiikkaan. Lopputuloksena on maa, jossa minä en halua asua, kuuluinpa valittuun kulttuuriin (tai ihonväriin, kieliperheeseen, tai mihin ikinä kerhoon) tai en. Kannattaisiko tällaista poliittista peliä ryhtyä vaikkapa vastustamaan? Vai ovatko suomalaiset kuin porsaat, jotka äänestävät Joulun puolesta ja tuovat vielä sinapinkin mukanaan mennessään teuraalle? Toivottavasti poliittinen apatia ei ole mennyt aivan niin pitkälle.