Valvova silmä

Britit ovat sellaisia hulttioita, että heitä on syytä pitää silmällä. Ja tarkasti. Tai ainakin sellainen on valtiovallan asenne ihmisiä kohtaan - kyseessä taitaa olla molemminpuolinen ja suhteellisen täydellinen luottamuksen puute. On siis syytä valvoa kansaa, jottei se salaa pääse vaikkapa pitämään hauskaa, puhumaan hallitsijoista pahaa näiden tietämättä, tai muodostamaan mielipiteitä ja harjoittamaan sellaista ikävää individualismia, josta seuraa vain lisää omia ajatuksia, kritiikkiä, uusia tuulia ja ikävää luovaa tuhoa, joka saa vallitsijat vapisemaan valtaistuimillaan. Joku näistä ajattelijoista saataa vielä päästää lampaat karsinasta ja millä kummalla niitä sitten pitää kurissa ja järjestyksessä?

Valvottu St Albans.

Keskustan valvontakoneisto onkin melkoisen silmiinpistävä (maassa on todellakin aivan liikaa kameroita) - laskin eräänä päivänä vailla parempaa tekemistä 16 valvontakameraa kävellessäni keskustaan sen tyypillisen kymmenen minuutin matkan. Kuvasta rajautuivat ulkopuolelle välittömästi kentän oikealla ja vasemmalla puolella olevat kamerat, jotka saivat minut paistattelemaan kuudella videolla samanaikaisesti. En todellakaan ota pipaa ja sheidejä pois, jotta kuvia kyttäävät kasvontunnistusohjelmat eivät pääse rekisteröimään jykevää leukaperääni, ylevää nenänvartta taikka runsaita aivoja sisällään pitävää otsalohkoa. Tässä ollaan hiljalleen unissakävelemässä sellaiseen valvontayhteiskuntaan, että edesmenneiden KGB:n ja ja Stasin johtajat punastuisivat kateudesta. Kun valvonta on kunnossa, ja lehdistö valtaapitävien hallussa, niin hajanaisista soraäänistä huolimatta lampaat pysyvät siellä karsinassaan ja jatkavat valtaapitävien palvomista (joka juuri kyykytti köyhiltä 13 miljardia muttei koske suuryritysten 93 miljardin tukiaisiin, jotta kavereiden osakesalkut pääsisivät pullistumaan entisestään).

Valvotty yliopisto.

Havaitsin myöhemmin kauhukseni olevani jälleen valvovassa silmässä käveltyäni uusitulle kampukselle näpäilemään päivittäiset näppäilyt. Todellisuus taitaa olla se, että pyörähdän kameran kuvakentässä noin 50 kertaa päivässä, joten tietävät sitten kätevästi missä pyörin, kun tulee aika hakea minut sinne "uudelleenkoulutus leirille". Voi niitä poloisia, jotka ilmaisevat vääriä ajatuksia tässä valvottuakin valvotummassa maassa. Taidan minimoida riskit ja pitää pipan jatkossa entistäkin syvemmällä päässä, aurinkolasit nenällä ja kaulukset korkealla. Taidan myös hankkitua siitä puhelimeksi kutsutusta vakoilulaitteesta ja teippaan vielä läppärin kameran umpeen. Minulla on liikaa salattavaa, jottei tarvitsisi pelätä valvovaa silmää.