Hostelli

Yhdysvalloissa on tapana kieltää oluen nauttiminen kaikilta, jotka ovat iältään alle 21 vuotiaita. Se kuulostaa niin uskomattomalta, ainakin näin eurooppalaisesta viisitoistavuotiaasta lähtien kaljoitteluun tottuneen näkökulmasta, että voin vain todeta käytännön tuovan mukanaan kiusallisia ongelmia - varsinkin, kun se tuopponen puolalaista lageria maksaa kaksi taalaa ja on vahvuudeltaan suunnilleen tuplasti maukkaampaa kuin yhdysvaltalainen vastineensa. Seurauksena hostellin ystävällinen yövahti joutuu niin siivoamaan oksennukset rinnuksilta kuin antamaan kokovartalosuihkutuksen tyttöparan onnistuttua paskomaan housuunsa ennen sammumistaan vastaanottohuoneen lattialle. Sitä se "liikennevalojen" (suomalainen vastine olisi rehellinen "lärvilauta" mutta liikennevaloihin riittää jo 3-4 shottia erivärisiä ja -makuisia votkuja) tarjoaminen kokemattomille teettää. Huomaan yhtäläisyyksiä puolalasten mäyrien käyttäytymiseen.

Jokivarsihostelli.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset tekevät itsestään naurunalaisia. Aktiviteetit vain aiheuttivat sen, että jäin ilman aamupalaa henkilökunnan oltua kiireinen ihmiseritteiden siivoamisessa. Amerikkalaisille tiedoksi: opetelkaa eurooppalainen juomakulttuuri kiltisti kotonanne ennen kuin lähdette kokemaan itäistä (kuulemani mukaan vielä "löytämätöntä ja eksoottista" itää, kuten Krakova tai Budapest) Eurooppaa ja sen ihmeitä. Toisena tietona suosittelen vilkaisemaan karttaa, koska vaatii melkoista mielikuvitusta asettaa Prahaa tai Bratislavaa itäiseen Eurooppaan. Minun mielestäni vielä Kiovakin kuuluu lähinnä keski-Eurooppaan (eikös se Euroopan itäraja ollutkaan Uralilla, vai valehteliko se ketale, maantiedon opettaja päin naamaria?).

Mutta entäpä Gdansk, tuo eteläisen Itämeren helmi ja nyttemmin suomalaisten ryyppyporukoiden uusi kohde Finskin ryhdyttyä lentämään kaupunkiin suoraan Helsingistä. Pahoitteluni kaupungin asukkaille - tiedossa saattaa olla helppoa rahaa mutta pakettiin kuuluu myös örveltäviä ikävyyksiä. Karavaanareiden invaasioon en sen sijaan usko, koska heidän kulttuuriinsa kuuluu luulla puolalaisten teiden olevan ajokelvottomia hevoskärrypolkuja ja maahan pääsyä hankaloittaa ikävästi suorien lauttayhteyksien puute.

Itse hostellia voisin tosin mainostaa. River Side hostelli oli varsin viihtyisä ja tarjosi kaikki herkut mitä kesälomamatkaaja tarvitsee. Ja hippejä on syytä sietää niin naapuribunkassa kuin kahvinkeittopuuhissakin.

Gdansk.

Mansikkamargaritakulttuuri

Mikä on karavaanarin margarita? No tietenkin pullollinen kossua, johon on lurautettu sekaan ylimakeaa mansikkamehutiivistettä. Ja sitten laitetaan hassut hatut päähän (tai niin ainakin tulkitsin, joskaan en ole varma olivatko ne kaikki stetsonit ja virkatut GIN-lonkero-myssykät sittenkään päässä osoittamassa itseironian tajua ja huumorimieltä) ja mennään lavalle pyörähtelemään (l. toikkaroimaan) yhdessä muun punakan karavaanaripopulaation kanssa. Tunsin itseni seinäruusuna sellaiseksi "kaupunkilaispelleksi", joka ei ymmärrä "oikeasta maailmasta" yhtään mitään, ja hörpii viininsäkin (ei, viini ei tarkoita maustettua kossua) fiinistä jalallisesta lasista esittäkseen parempaa ihmistä (mistä helvetistä viiniä sitten pitäisi juoda?).

Karavaanikulttuuri.

Muutamaa "suorin jaloin narikkaan kaatumista" myöhemmin olikin sitten aika pienelle kirveshipalle, "mansikkamargaritan" rivakalle tyhjennykselle, sekä uuden pullollisen noudolle, jotta örinäksi jo muuttunutta ikivihreiden kuorolaulua voisi jatkaa uuden "punsin" voimin grillikatoksen ravitsevassa (kun ensin käskyttää mamman hakemaan makkarat) ja lämmittävässä suojassa. Olisi tehnyt mieli ottaa muistiinpanovälineet mukaan ja kirjata ylös kaikki aamuyön tunteina vuodatetut, toinen toistaan rankemmat, elämäntarinat, jotka eivät enää ikinä toistuisi samassa kuosissa, vaan eläisivät illasta toiseen kuin se kuuluisa populistin politiikka. Mutta ehkäpä mansikkamargarita saa tarinat elämään, muuttumaan legendoiksi, ja kasvamaan aikojen saatossa kalevaloiksi ja kalavaleiksi (avan varmasti silloin kerrankin lauloin sen Sepon suohon komealla bassollani).

Karavaaniklubi.

Kulttuurishokista selvittyäni, kokosin itseni ja totesin olevani juopottelun saralla varsinainen amatööri, sellainen satunnainen harrastelija, joka nauttii viinistään muutoinkin kuin päihtymistarkoituksessa (kaupunkilaispellenä en ymmärrä, että viina on tehty kaatokännejä varten). Mutta ainakin tuli selväksi, että maahan mahtuu useampiakin kulttuureja ja voivat elää rinnakkain kenenkään asiasta häiriintymättä. Se kaupunkien "punaviherhippiäiskupla" on aivan yhtä erilainen karavaanarien lavatanssikulttuurista kuin se on ruotsinkielisen kartanonherran (Wahlroos & kumppanit) neoliberaalista riistoajatusmaailmasta. Ja yht'äkkiä minulla onkin huomattavasti enemmän yhteistä irakilaisen taksia ajavan sunnimuslimin, bangladeshilaisen virkkuutöitä sivubisneksenä myyvän kotiäidin ja somalialaisen suomenkieltä opettelevan ja pizzoja kuljettavan insinörtin kanssa kuin näiden väitetysti samaan kulttuuriin kuuluvien mutta ihonväriltään minua muistuttavien ihmisten kanssa.

Palaan vielä kerran Immosen fasistisiin fantasioihin. Hän kuvitteleen voittavansa sotansa näitä muita kulttuureja vastaan. Ensin kuitenkin toivoisin miehen, jos hänellä vain on selkärankaa enemmän kuin etanalla, määrittelevän tämän puolustettavaksi tarkoitetun oman kulttuurinsa, ja sen, mitä niille 5.4 miljoonalle muulle suomalaiselle, jotka kuuluvat johonkin toiseen kulttuuriin, tehdään. En tosin odota älyllisesti koherenttia vastausta.

Monokulttuurin puolesta

Nurmipiha.

Nurmikko on pidettävä kurissa, jotta ne sellaiset ikävät korret ja karmiva heinikko eivät pääsisi valtaamaan alaa. Ne kuuluvat niihin muihin kulttuureihin, eli eivät siihen nurmikon monokulttuuriin, jotka tulevat tänne ja vievät työpaikat ja kaikki kalatkin vesistä (lisää tähän valitsemasi metafora).

Herra Immonen, siis tämä arvoisa kansanedustaja Immonen, haluaa Suomeen monokulttuurin, jossa ei ole sijaa toisinajattelijoille, toisennäköisistä puhumattakaan. En itse koe kuuluvani samaan kulttuuriin Immosen kanssa - muista kansallissosialistista ajattelutapaa edustavista puhumattakaan - joten haluaisin tietää mitä herra Immonen haluaa sitten tehdä minunkaltaisille toisinajattelijoille, meille, jotka edustamme niitä ohdakkeita keskellä sitä silkinpehmeää (ja erittäin luonnotonta suomalaisesta näkökulmasta katsottuna) nurmikkoa, jossa vain valkoisten apilankukkien annetaan kasvaa rauhassa. Ehkäpä herra Immonen haluaa, että minun kaltaiseni vaaralliset monokulttuurin vihaajat pitäisi viedä uudelleenkoulutusleirille tai muuten vain jonnekin, mistä emme pääses vaikuttamaan poliittisesti? Tämä on tietenkin spekulointia mutta herra Immonen ei vienyt ajatuksiaan loogiseen loppuunsa - muutoin kuin toteamalla, että "voitto on meidän", mikä viittaa kamppailuun, väkivaltaan, ja siihen kuuluisaan "lopulliseen ratkaisuun". "Yhden oikean Suomen kansan" puolesta. Eräs saksalainen ajattelija fiilisteli aikoinaan sanomalla "Ein volk, ein reich." Kenelle tuli kylmät väreet?

Lampimaisema.

Katselin epätoivoisena laiturin nokassa horisonttiin kasautuvia myrskypilviä. Onko nyt todellakin niin, että nämä kansallismieliset sekopäät ovat jo saaneet hanhenmarssikenkänsä vallan oven väliin? Ajattelin aina, että ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin uhkatekijä nykymaailmassa, jossa kansallisvaltioiden keskenään solmimat sopimusverkostot ja yhteistyökumppanuudet estävät vuoden 1939 toistumisen. Mutta saatan olla väärässäkin. Kun sotaa ei enää ole koettu miesmuisiin (eli kun viimeinenkin sotaveteraani on kuopattu), vaarana ovat ne ainoat historiasta opitut asiat. Eli se, että historiasta ei opita, ja se, että se siksi toistaa itseään. Enkä varsinkaan usko herra Immosen opiskelleen historiaa.

Mutta on tässä jotakin positiivistakin. Fasismi on tuttu vihollinen, ja se voidaan voittaa tutuin keinoin. Uusliberaalin kapitalismin hivuttautumista Suomeen sen sijaan ei pidä sietää. Meneillään olevaa oikeistopolitiikkaa, eli hyvinvointiyhteiskunnan karsimista kirveellä pitää vastustaa kaikin käytettävissä olevin keinoin. Se on vain talouspoliittiseksi agendaksi naamioitua vallan palauttamista sinne, mistä se puoli vuosisataa sitten otettiin ihmisille. Se on rikkaiden tapa kasvattaa omaa valtaansa ja omia rikkauksiaan Chicagon poikien opein (kuuluisimpia oppilaita olivat muiden muassa Maggie Tatcher ja Ronald Reagan ja UK sekä USA ovat sittemmin kokeneet laskevan elintason, kasvavan köyhyyden ja epätasa-arvon, sekä taloudellisen stagnaation kurimuksen muutamaa poliittista täyskäännöstä ja asioiden lievää parantumista lukuunottamatta). Sitä koettivat niin Suharto kuin Pinochetkin kun Indonesian ja Chilen asukkaat koettivat ottaa vallan itselleen (ei, Chilessä ei ollut kyse sekopään diktaattorin vallankaappauksesta, vaan oikeistolaisesta talouspoliittisesta kokeilusta, joka herätti melkoisen runsasta vastustusta). Ja kuten tunnettua, uusliberaali talouspolitiikka voitiin toteuttaa vain tappamalla jokainen toisinajattelija (tunnetusti yhdysvaltojen hallituksen ja maan suuryritysten avokätisesti tukiessa).

Painajaisissani herra Immosen fasisimi yhdistyy herrojen Katainen ja Sipilä oikeistolaiseen talouspolitiikkaan. Lopputuloksena on maa, jossa minä en halua asua, kuuluinpa valittuun kulttuuriin (tai ihonväriin, kieliperheeseen, tai mihin ikinä kerhoon) tai en. Kannattaisiko tällaista poliittista peliä ryhtyä vaikkapa vastustamaan? Vai ovatko suomalaiset kuin porsaat, jotka äänestävät Joulun puolesta ja tuovat vielä sinapinkin mukanaan mennessään teuraalle? Toivottavasti poliittinen apatia ei ole mennyt aivan niin pitkälle.

Luonnollista?

Villi luonto.

Satuin lukemaan jutun verisärötyksestä (voi kun kuulostaa suomeksi hölmöltä), eli menetelmästä hyödyntää liuskekaasuesiintymiä tavalla, joka sekä pilaa pohjaveden, että aiheuttaa maanjäristyksiä, törmäsin ylläolevaan kuvaan välittömästi otsakkeen alla. Kukaan juttua kommentoineista keskustelijoista ei huomannut asiaa - ehkä siksi, että ovat Brittejä ja aivan valtavan näköalattomia tietyissä asioissa (mietin suomenkielisiä vastineita käsitteille "cultural disconnect" ja "shifting baseline syndrome" mutten keksinyt). Kuvatekstinä oli "Bowlandin metsä Lancashiressä". Olenko ainoa, joka jäi ihmettelemään missä se metsä oikein onkaan?

Tuossa kuvassa on nimittäin tyypillinen brittiläinen maisema: lehmäfarmi, jonka ruohikkomonokulttuuria, joka on 99.9% maan eläimistöstä ja kasvistosta pelkkää elinkelvotonta autiomaata, jota eroosion tuulet ja sateet liuottavat jokiin tehden elämän vesistöissäkin lähes mahdottomaksi 99%:lle lajistosta, täplittävät vain satunnaiset puut, jotka ovat sattuneet kasvamaan paikkoihin, joihin lehmät ja lampaat eivät helposti pääse. Kyseessä on kahden Lähi-Idän sorkkaeläimen (no, alkuhärkiä eli pronssikaudella aina Pohjois-Euroopassa asti, Britannia mukaan lukien) puhtaaksi kaluama mahdollisimman luonnoton alue, joka ilmeisesti miellyttää silmää, koska siellä ei ole mitään sellaista ikävän luonnollista. Aivan. Britannia oli aikoinaan metsien täyttäämä mutta sittemmin ihmiset raivasivat metsät, estivät niiden kasvun kasvattamalla lampaita ja ampumalla sudet sukupuuttoon. Ja mitä kummaa susilla on tämän asian kanssa tekemistä? Antakaas kun selitän.

Susihukat syövät peuroja ja hirviä, ja siten pitävät populaatiot kurissa ja estävät niitä kasvamasta liian suuriksi, jotta niiden tiheyttä rajoittaisi vain ravinto. Mutta sudet tekevät muutakin: ne pitävät peuroilla pelon persiissä, joten eivät uskalla mutustella metsänreunan kasvustoa, koska hukka saattaa vaania puiden varjoissa. Siksi metsänreunan puita ei kaluta paljaiksi ja ne voivat kasvaa rauhassa. Tämän huomasivat aikoinaan Yellowstonen metsänvartijat, kun susien palauttaminen ekosysteemiin sai puuston taas kasvamaan. Britanniassa moinen tekisi vain hyvää, koska monilla paikoilla, joissa ihmisen vaikutus on minimaalista, peurapopulaatiot estävät metsittymisen täydellisesti, koska saavat tappaa taimikot rauhassa.

En tosin oleta, että suden kaltainen hurja otus palautettaisiin Britannian luontoon. Majavia yritettiin palauttaa, heikoin tuloksin, koska paikalliset maanomistajat vastustivat moisia elikoita siitä yksinkertaisesta syystä, että ne "syövät kalat meidän joista".

Valvova silmä

Britit ovat sellaisia hulttioita, että heitä on syytä pitää silmällä. Ja tarkasti. Tai ainakin sellainen on valtiovallan asenne ihmisiä kohtaan - kyseessä taitaa olla molemminpuolinen ja suhteellisen täydellinen luottamuksen puute. On siis syytä valvoa kansaa, jottei se salaa pääse vaikkapa pitämään hauskaa, puhumaan hallitsijoista pahaa näiden tietämättä, tai muodostamaan mielipiteitä ja harjoittamaan sellaista ikävää individualismia, josta seuraa vain lisää omia ajatuksia, kritiikkiä, uusia tuulia ja ikävää luovaa tuhoa, joka saa vallitsijat vapisemaan valtaistuimillaan. Joku näistä ajattelijoista saataa vielä päästää lampaat karsinasta ja millä kummalla niitä sitten pitää kurissa ja järjestyksessä?

Valvottu St Albans.

Keskustan valvontakoneisto onkin melkoisen silmiinpistävä (maassa on todellakin aivan liikaa kameroita) - laskin eräänä päivänä vailla parempaa tekemistä 16 valvontakameraa kävellessäni keskustaan sen tyypillisen kymmenen minuutin matkan. Kuvasta rajautuivat ulkopuolelle välittömästi kentän oikealla ja vasemmalla puolella olevat kamerat, jotka saivat minut paistattelemaan kuudella videolla samanaikaisesti. En todellakaan ota pipaa ja sheidejä pois, jotta kuvia kyttäävät kasvontunnistusohjelmat eivät pääse rekisteröimään jykevää leukaperääni, ylevää nenänvartta taikka runsaita aivoja sisällään pitävää otsalohkoa. Tässä ollaan hiljalleen unissakävelemässä sellaiseen valvontayhteiskuntaan, että edesmenneiden KGB:n ja ja Stasin johtajat punastuisivat kateudesta. Kun valvonta on kunnossa, ja lehdistö valtaapitävien hallussa, niin hajanaisista soraäänistä huolimatta lampaat pysyvät siellä karsinassaan ja jatkavat valtaapitävien palvomista (joka juuri kyykytti köyhiltä 13 miljardia muttei koske suuryritysten 93 miljardin tukiaisiin, jotta kavereiden osakesalkut pääsisivät pullistumaan entisestään).

Valvotty yliopisto.

Havaitsin myöhemmin kauhukseni olevani jälleen valvovassa silmässä käveltyäni uusitulle kampukselle näpäilemään päivittäiset näppäilyt. Todellisuus taitaa olla se, että pyörähdän kameran kuvakentässä noin 50 kertaa päivässä, joten tietävät sitten kätevästi missä pyörin, kun tulee aika hakea minut sinne "uudelleenkoulutus leirille". Voi niitä poloisia, jotka ilmaisevat vääriä ajatuksia tässä valvottuakin valvotummassa maassa. Taidan minimoida riskit ja pitää pipan jatkossa entistäkin syvemmällä päässä, aurinkolasit nenällä ja kaulukset korkealla. Taidan myös hankkitua siitä puhelimeksi kutsutusta vakoilulaitteesta ja teippaan vielä läppärin kameran umpeen. Minulla on liikaa salattavaa, jottei tarvitsisi pelätä valvovaa silmää.

Helle

Tappajahelle.

Tappajahelle on nyt sitten täällä. Lämpötila on kolmenkymmenen kuumemmalla puolella ja lapsille tulee itku kovin herkästi, kun jäätelö sulaa ennen kuin sen ehtii sutata naamaansa. Siksipä lehdistössä varoitellaan pysymään viileänä: "Keep cool and carry on". Sanon vain, että voi poloisia brittejä. Palaneen ihmislihan käry jo leijailee ilmassa kun nämä skandinaavien, normannien ja kelttien kalpeaakin kalpeammat jälkeläiset palavat auringossa noin viiden minuutin kuluessa. Sitä sanotaan, että ruskea läski on kauniimpaa kuin valkoinen läski mutten ole kuullut sanottavan mitään helakkana punoittavasta läskistä, jota sattuu muuten kadulla kävellessä valumaan vastaan kirjaimellisesti tonnikaupalla. en ehkä kuitenkaan nimeäisi tappajahelteeksi, koska ongelmaan on olemassa ratkaisu. Sitä kutsutaan varjopaikaksi. Mikä pakko siellä poltteessa on kärvistellä kuin se kuuluisa aamupalapekoni, joka paistuu omassa rasvassaan.

Kuumaa.

Jotkut sanovat kyseessä olevan vuosikymmenen kuumin päivä. Saattaa ollakin, mistäpä minä sen tietäisin, mutta lämpölaajemeninen vaikuttaa haittaavan myös rautateitä, joten voisin vain todeta kyyniseen tapaani, että olisi kannattanut panostaa niiden insinöörien koulutukseen hiukan sieltä valtionkin pussista, niin osaisivat laskea lämpölaajenemisen kohdilleen. Kun opiskelijat pakotetaan maksamaan koulutuksestaan, he tietenkin ostavat sen mistä halvalla saa ja sitten syntyy sutta ja sekundaa koko rahan edestä. Saarella saa siis aikaiseksi kaaoksen kun sataa (tulva), paistaa (kuivuus), on kylmä ("big freeze") tai on kuuma (kadut ja rautatiet sulavat). Ihmekös se sitten on, että natiivit aina puhuvat säästä. Kylläpä on taas ilmoja pidellyt.

Kuin Sahara.

Tätä viimeistä vain en jaksa ymmärtää - täällä ei todellakaan ole kuumempaa kuin Saharassa, ellei sillä tarkoiteta Atlas vuoriston lumisia huippuja Marokossa ja Algeriassa. Kyllä saharan kuumuus on jotakin aivan muuta, kuten britit alueella sikaillessaan ja faaraoiden hautoja ryövätessään varmasti huomasivat. Kun ginitonikin sekaan sujautettu jääpala sulaa laimentaen drinksun ikävän vetiseksi viidessä minuutissa, niin voidaan sanoa ilmanalan olevat lämpimällä puolella skaalaa. täällä Britanniassa ne jäät tosin kelluvat ihan hyvissä voimissa vielä kymmenen minuutin jälkeen, joten ei tässä nyt mikään tappohelle voi olla kyseessä. Voi kun tekeekin nyt mieli pientä kesäkoktailia. Taidanpa painua nauttimaan sellaista ensi tilassa.