Hylätyt talot

Beaufortin talo.

Tuo talo varmaankin rakennettiin siinä uskossa, että jokin firma viihtyy sen toimistoissa pidempään kuin pari vuotta. Ei se sitten mennyt niin kovin vahvasti - talo seisoo tyhjillään ja irvailee Britannian "bisness-ystävällisyydelle" pelkällä kolkolla olemassaolollaan.

Yllättäen en löytänyt interwepistä minkäänlaista informaatiota koskien kyseistä taloa (näin nykyaikana sitä muuttuu yllättävän avuttomaksi, jos Google ei kerrokaan oikeaa vastausta) - miksi se on rakennettu, mitä se on sisältänyt tai miksi se on hylätty. Löysin kyllä kaupungin suunnittelulautakunnan päätöksen purkaa talo ja rakentaa tilalle asuintalokompleksi, josta miljonäärit voivat vuokrata alamaisilleen ylihintaisia yksiöitä. Kaupunkiin on tulijoita, koska Lontoon sosiaalisen puhdistuksen kohteena on seuraavaksi keskiluokka - köyhät ovat jo muuttaneet laitakaupungille tai naapuripitäjiin, koska eivät yksinkertaisesti voi asua maailman kalleimmassa kaupungissa ja kilpailla ulkomaisten sijoittajien kanssa asuntokaupoilla. Onkin pelkästään ironista, että Lontoon kalleimmat asuinalueet ovat myös kaikkein tyhjimpiä vailla edes kulmakauppoja tai pubeja, koska niiden kalliissa asunnoissa ei asu juuri kukaan. Mutta kyllähän oligarkkien, diktaattoreiden ja arabiprinssien kiinteistösijoitukset ovat aina tervetulleita maailman finanssipääkaupunkiin, vaikka olisivatkin "ansainneet" varansa ryöväämällä julkisia kassoja - niinhän kaikki poliitikot toimivat, länsimaissa se joudutaan toteuttamaan hiukan peitellymmin. Kunpa ihmisetkin olisivat yhtä tervetulleita. Vai mikä olikaan kaupunkien tarkoitus?

En halua mennä Lontooseen, koska junalippu on ylihintainen, paikan hengitysilma on saastaista ja aiheuttaa niin astmaa kuin keuhkopöhöä, ihmisiä on liikaa ja metron hikiseen ja tunkkaiseen tunnelmaan tunkeutuminen aiheuttaa lähinnä ahdistusta, ja saa ajattelemaan itsemurhaa (tai postyymiä harkinnanvaraista autoaborttia, kuten poliittisesti korrekteilla on tapana asia ilmaista) lähinnä raikkaana, vapauttavana ajatuksena. Onneksi alueen sosiaalinen puhdistus leviää kulovalkean lailla Kensingtonista muillekin keskusta-alueille ja saa kadut tyhjenemään kivasti niistä ikävistä tallaajista. Kyllä se ilmakin sitten puhdistuu kun kaupungissa on varaa ajella enää niillä, joille kolmosautoksi ja pikkurouvan kauppakassiksi voi hankkia vaikkapa jonkin arkisen ja halvan menopelin, kuten Ferrarin. Pidän tosin hiukan ikävänä asiana Lontoon väenpaljouden siirtymistä St Albansiin ja muihin pitäjiin. Mutta eiköhän se hintataso kohoa täälläkin kohta riittäväksi pitämään palvelusväen poissa silmistä.

Lukutaidottomuus

Kannanotto.

Donald Trumpin kannattajat, siis ihmiset, jotka jostakin syystä haluavat uuden psykopaatin maansa korkeimmalle valtaistuimelle, edustavat mitä luultavimmin ihmistyyppiä, joka ansaitsisi kultainen lusikka suussa syntyneen kävelevän myötähäpeägeneraattorin johtajakseen. En vain ymmärrä miksi kukaan haluaisi tukea Trumpin kampanjaa muutoin kuin tarkoituksenaan osoittaa Yhdysvaltojen "one dollar, one vote" -järjestelmän mielettömyys.

Oletetaan nyt kuitenkin hetketken verran, että tuo raukkaparka tuossa kuvassa on tosissaan ja haluaa tukea bisneskroisosta hänen suunnitelmassaan hallita maailmaa ja rikastuttaa itseään sekä liikekumppaneitaan (sinällään siinä ei ole mitään uutta, niin maan korkeimmat hallitsijat ovat tehneet kautta aikojen - ajatelkaa vaikka nimiä Cheney, Bush, Rumsfeld, Kissinger, jotka rikastuivat aivan valtavasti maan asukkaiden rahapussien ja irakilaisten elämien kustannuksella). On luultavaa, että mies voi olla tosissaan vain, koska ei tiedä mitä tekee. Luku- ja kirjoitustaidottomuus on Yhdysvalloissa nousussa (ja, kuten kuvasta näkyy, luultavasti edellytyksenä Donaldin kannattamiselle), mikä edesauttaa rikkaiden hullujen mahdollisuuksia tulla valituksi.

Luulen tosin, että The Independent -lehden tarkoituksena oli nimenomaan alleviivata Trumpin kannattajien idiotiaa valitsemalla kuvauskohteeksi lihaksikas tosimies, joka ei osaa kirjoittaa. Kutsun tätä poliittisen näkökulman esille tuomiseksi. Olisin tosin olettanut, että Independent ei syyllistyisi moiseen halpamaiseen panetteluun, vaan pitäytyisi asia-argumenteissa (joita en tässä jaksa toistaa, koska kaikki lukutaitoiset varmasti ymmärtävät miksi Trump on lähinnä niiden kotosuomalaisten Putkosten, Hakkaraisten ja Immosten rikas amerikkalainen versio).

Interwepissä tosin väitetään, että valtojen asukkaista 99% osaa lukea. Mutta katsotaanpa tarkemmin: 21-23% väestöstä on kykenemättömiä omaksumaan kirjoitetun tekstin sisältämää informaatiota ja kykenemättömiä tekemään päätelmiä pohjautuen lukemaansa tekstiin. Ja siksi Trumpin kaltainen megalomaaninen idiootti (pahoitteluni muille idiootelle) - tuo Ameriikan Vesa Keskinen, joka saa keskimääräisen perussuomalaisten äänestäjän taikka jopa kansanedustajan (joitakin poikeuksia on) näyttämään lähinnä älyköltä - voi olla seuraavana valkoisen talon ylikeisarina päättämässä minne pommit pudotetaan ja missä järjestetään vallankaappaus yhdysvaltalaisyritysten tuottojen turvaamiseksi.

Sanottakoon vielä, että tuo lukutaitotilasto on vuodelta 2002. Arvelen kuitenkin vahvasti, että tilastot eivät ole sittemmin ainakaan parantuneet, vaan maan hallinnot ovat vain haudanneet kiusalliset tilastot hiljaa sinne samaan paikkaan, minne maan demokratia haudattiin vuosikymmeniä sitten.

Maaseutu

Maaseutu.

Tuolle pellolla viljellään varmaankin vehnää. Tuolla toisella taas kasvaa jokin mikäikinäyrttitarhaus. Ne ovat niitä tylsiä monokulttuureja. Mutta mikä kumma on tuo vihreä epämääräisen sekava kasvusto tuossa vasemmistoasemassa (vihervasemmisto)? Näyttää aivan sellaiselta... sellaiselta metsältä, joka pukkaa puita ja pajuja ja tarjoaa yösijan ikäville karvaisille ja niveljalkaisille otuksille, kuten maalitolppia siirteleville mäyrille ja kepulaisille. En olisi uskonut näkeväni tuollaista kasvustoa, metsikköä, joka pieksää Sherwoodin kuuluisan puistikon niin tiheydessään kuin laajuudessaan.

Metsä määritellään tietosanakirjan mukaan seuraavasti: "Metsä on suuri maa-alue, jota peittää puiden ja muiden kasvien populaatio." Se tarkoittaa sitä, että Britanniassa ei ole metsiä, koska yksikään puiden peittämä alue ei ole suuri. Suomen kannalta kiusallista määritelmässä on se, että suuri nosa "talousmetsistä" ei olekaan metsää, vaan puuviljelmää (mitä aina jaksan painottaa), koska niistä puuttuu karsintojen ja "hoidon" seurauksena kaikki se "muu kasvusto".

Tekisi mieleni mennä metsään retkelle. Sellaiselle kävelyretkelle, jota britit kammoksuvat, koska matkan varrella ei tarjoilla pullaa ja limpparia (kauhukseni näin bussipysäkillä sen tyypillisen britin - mässyttämässä sipsuja istuen penkin edessä, kivetyksellä, koska ahteri ei mahtunut penkkiin). Mutta mistä kummasta sitä löytäisi metsikön tai edes muutaman puun puistikon, jonka läpikävelyyn uppoaisi sellainen puolituntinen ainakin?

Lähin metsiköntapainen löytyy kartan mukaan Aldburyn pikkukylän liepeiltä (missä sarjaa Midsomerin murhat on kuvattu), heti siinä (tietenkin) golfkentän vieressä. Se on läpimitaltaan 800 metriä, joten sen läpi kävelee noin vartissa - paitsi jos, kuten arvailen, paikan aluskasvusto on leikattu, jottei se hyökkäilisi avuttomien metsäretkeilijäbrittien kimppuun - koska metsämaastossa on hankalampi edetä kuin katukivetuksellä (no joo, kuvaamalleni britille mikä tahansa eteneminen on varmasti melko hankalaa - liukuportaat mukaan lukien, koska ovat rakennettu ahterirajoitteisille).

Oikea metsä sensijaan löytyy kartan mukaan vain Southamptonin länsipuolelta. Kyseessä on New Forest kansallispuisto, joten nimi ei ainakaan lupaa hyvää. Olisi edes "vanhan metsän kansallispuisto", niin sitä voisi olettaa alueella olevan muutakin kuin pajukkoa ja nokkosta - sellaisia vanhoja tammia, lehmuksia, kastanjoita ja muuta mukavaa. No ei todellakaan. Lammaslaitumen täplittämää kitukasvuista pusikkoa alueella, jossa maatalous ei ole kannattavaa, joten maa on säästetty "luonnolle". Ja mitä on tämä "luonto"? No tietenkin hyvinhoidettua puurivistöä vailla metsänpohjan kasvustoa - aivan talousmetsän kaltaista joutomaata, josta lampaat, tuo valkea rutto (ja äärimmäisen haitallinen vieraslaji), ovat nyhtäneet kaiken kasvavan jättäen vain kitukasvuisia puunruppanoita.

Entäpä tämä New Forest National Park? Paikan verkkosivu mainostaa puistoa "maailman villieläinkeskuksena", jossa voi osallistua "maagisten maisemien bussisafarille" ja koettaa miltä puiden istuttaminen tai kaataminen tuntuu. Miten olisi: "New Forest - näe raiskattu metsä ja maksa itsesi kipeäksi". Se vain ei taitaisi myydä niin kovasti. Mutta mikä muukaan tämä on kuin lammasruton raiskaama maatilkku, joka ei ole metsää nähnytkään - kuten ei ole 99% saaren asukeistakaan.

New Forest National Park.

Yhteiskunta vihertää

Vihertää.

Kun se saa otteen nurkasta, ja pääsee kurottamaan juurensa tukevasti pehmeään multaan, ei sen kasvua voi estää kukaan. Ja kaiken lisäksi torpalle saa vihreän peitteen aivan ilmaiseksi - ei tarvitse kuin tehdä ei-mitään. Olisiko niin, että luonnolliset, humaanit, ja vihreät arvot olisivat saamassa otetta yhteiskunnan nurkasta (en muuten ymmärrä miksi ympäristöasiat siirrettiin samalle ministerille kuin sen suurimman ympäristön tuhoajan, maatalouden puuhastelut)? Olisiko niin, että ihmiset olisivat oppimassa kunnioittamaan sitä tosiasiaa, että ovat riippuvaisia kaikesta siitä "vihreästä roskasta", josta ituhipit ja muut hippiäiset jatkuvasti höpisevät hamppupäissään? Voisiko olla mahdollista, että olisimme siirtymässä post-kapitalistiseen talousmalliin, jossa tavoitteet ja tähtäimet asetetaan kestävälle pohjalle ja pitkälle aikajänteelle? Voisiko olla, että uusi kyvykäs hallituksemme asettaa ihmiset ja ihmisten elinympäristön etusijalle?

Ei tietenkään, koska sitten tulee katala setä kepulainen, joka päättää, että ihmisille maksetaan liikaa palkaa ja yritykset saavat liian vähän voittoa. Ja siitä syystä on palkkoja laskettava. Mutta koska palkkojen laskeminen kuulostaa ikävältä, kutsutaan sitä jollakin vetävällä termillä - miten olisi vaikkapa sellainen muodikas termi kuin "yhteiskuntasopimus"? Kumma kyllä miljonääri ja yrityspomo ajaa miljonäärien ja yrityspomojen asiaa eduskummassa (tuo oli oikeasti typo mutta jätän korjaamatta, koska se on aika osuva). Suomessa on siis oltava lukuisia miljonääriyrityspomoja, joiden äänet riittivät tekemään Sipilästä, tuosta Pohjanmaan pohatasta, sellaisen Helsingin herttuan ja hallitsijan, joka jakaa rahaa nokkimisjärjestyksen pohjalta sen huipulle. Kuulostaa reilulta. Sitä kutsutaan uusliberaaliksi kapitalismiksi. Ja kun kerran hommaan ryhdyttiin, niin laitetaan vaikka proletariaatti maksamaan itsensä vielä hiukan entistäkin kipeämmäksi, jotta sijoittajan kassavirta pääsisi kasvamaan entisestään.

Itseäni kiinnostaa se älyllinen kuperkeikka, jolla julkisen sektorin leikkaaminen ja köyhinpien kurittaminen on saatu naamioitua taloutta tukeviksi toimenpiteiksi - ja kaikki tämä vailla minkäänlaista älähdystä lehdistön suunnasta. Mutta koska se on jo selvää, että leikkaukset hidastavat talouskasvua, on myös selvää, että Sipilän politiikan tarkoituksena ei ole parantaan maan taloutta, vaan siirtää rahaa ihmisiltä yrityksille, yhteiskunnalta yksityisille, ja köyhiltä rikkaille. Tämän päivän YLE näyttää kaksi esimerkkiä: Lappeenrannan lentokentän yksityistäminen, jolla annetaan yksityiselle yritykselle monopoli alueen ilmailuun; sekä valtion metsien myynti.

Britanniassa ja Suomessa on jotakin yhteistä. Lähihistorian ihmis- ja ympäristövihamielisimmät hallitukset. Taitaa olla niin, että suomalainen yhteiskunta vihertää jatkossakin vain kateudesta.

Kieltopolitiikka

Varokaa sateenvarjoja.

Mitäköhän tuokin sitten tarkoittaa? Varokaa sateenvarjojen alle juntturaan jääneitä miehiä? Vai ovatko kyseessä katolta putoilevat maijapoppaset? Jostakin tuo kyltti tuossa nyt kuitenkin varoittaa, koska Englannissa ei ole koskaan turvallista - ainakaan, jos uskoo kyltteihin.

Ja jos kyltti on kaadettu ("vandalisoitu"), kuten oli ikävästi tapahtunut eräänkin järven rannalla, niin lapsukaiset eivät näe sitä "uiminen kielletty" -varoitusta. Paitsi, että Britannian lapset ovat niin kuuliaita, että tottelivat joka tapauksessa ja hukkuivat - totesin lehdistöä vilkaisemalla, että suurin uutinen oli kylttien puute, ei se, että hukkuivat. Hyvänen aika sentään, jos olisivat uineet vastoin sääntöjä ja jääneet henkiin. Siitä olisi luutavasti mätkäisty parin tonnin sakko tai ainakin elinikäinen uintikielto.

Olen nähnyt viimeaikoina enemmänkin kieltoja. Kaikki työväenpuolueen eturivin nykyiset ja entiset jäsenet sanovat tiuhaan tahtiin, että herra Jeremyä ei saa äänestää puolueen johtoon, jottei puolue lähtisi taas ajamaan työväen asiaa. Itse asiassa, kaikki kolme kilpailevaa puoluejohtajakandidaattia ovat hukanneet puolet kampanjoistaan koettamalla sanoa, että "älkää äänestäkö Jeremyä". Tony "massamurhaaja" Blair sanoi, että "älkää äänestäkö Jeremyä, vaikka kuinka vihaisitte minua" (oikeastaan on vaikeaa kuvitella parempaa suosituskirjettä). Jeremyä ei saa äänestää, koska hän on "antisemiitti" halutessaan sekä Israelin, että palestiinalaiset samaan neuvottelupöytään (ja kokonaan toinen asia on, että palestiinalasiet ovat myös seemiläisiä, joten "antisemiitti" menee hiukan kohteestaan ohi). Lisäksi Jeremyä ei saa äänestää, koska hän on "pehmeä vassari". Kaikesta näkee, että puolueen konservatiivisiipi, joka saisi loikata siihen puolueeseen, joka kantaa nimeä "konservatiivit", on peloissaan. He ovat peloissaan, koska ovat vaarassa menettää työpaikkansa. Siksi he peloittelevat kielloilla.

Maijapoppaset eivät nyt ehkä putoile katoilta mutta kielloista huolimatta ennusta Jeremyn pääsevän puolueen johtoon, jolloin hänet ristiinnaulitaan konservatiivisen lehdistön propagandakampanjalla kommunistina ja ties minä istinä. Mutta vaihtoehdot ovat aika vähissä - vai äänestäisitkö sinä henkilöä, joka sanoo, ettei halua muutosta, vaan haluaa vain valtaa?

Vaara vaanii

Uinuva lähiö.

St Albans nukkuu ruususen unta kahdennenkymmenennenensimmäisen vuosisadan vilahtaessa ohitse aivan kuin ne edellisetkin tekivät. Näiden omakotitalolähiöiden asukkaat ovat lähinnä kiinnostuneita haalimaan itselleen materiaa, josta vanhempansa eivät voineet edes uneksia. He ovat kulutusyhteiskunnan valioyksilöitä - käyttävät rahansa tavaroihin joita eivät tarvitse, leikkaavat pensasaitansa kilteiksi kuutioiksi Feng Shuin vuoksi, ja irtautuvat vuosi vuodelta ympäröivästä yhteiskunnasta. Se näyttäytyy näille etuoikeutetuille vain harvoin satunnaisena puistossa nukkuvana kodittomana, kauppakadun kolikoita kerjäävänä kitaransoittajana tutun kahvilaketjun edustalla (ei tietenkään aivan edustalla, koska siitä tulee häätö) ja pubissa toisinaan vastaan tulevana työväenluokan edustajana, jonka aksentti ja karkea puhetapa sattuu keskiluokan korvaan ikävällä tavalla.

He ovat säästöineen ja omaisuuksineen turvassa talouden heilahteluilta, työttömyydeltä, ja sairauksilta, koska voivat hoidattaa vaivansa yksityisellä klinikalla. He rakentavat aidatuille pihoilleen lastensa leikkipaikat, jotta näiden ei tarvitse mennä julkisiin (hyi sentään!) puistoihin huonomman väen villien penskojen kanssa. He äänestävät konservatiiveja, jotta asiat pysyisivät samana kuin mennneilläkin vuosikymmenillä ja jotta työläiset pysyisivät lestissään pois silmistä ja uhkaamasta toimeentuloa vaatimalla progresssiivisempaa verotusta, tulonsiirtoja köyhille ja sen sellaista ikävää. St albans on niin vahvasti konservatiivien komennossa, että äänestämisellä ei voi käytännössä saavuttaa mitään. Kutsutaan sitä vaikkapa omakotitalolähiöiden hallitsemaksi diktatuuriksi.

Salaman isku sydämeen.

Suurimpana vaarana alueen asukkailla on vanhuuden ajan alzheimer taikka dementia ja satunnainen kylpyhuoneessa liukastuminen taikka horjahtaminen keittiöjakkaralta. Tai sitten on olemassa se hyvin teoreettinen mahdollisuus, että korttelin muuntaja antaa sähköiskun suoraan sydämeen (josta on jopa katsottu tarpeelliseksi varoittaa erillisellä kyltillä). Se on tietenkin kuolemanvaarallista, joten ehkäpä varoitus on tarpeen (saa muuten olla melkoisen yksinkertainen idiootti, jollei asiaa ymmärrä ilman kylttejä). Voi vain toivoa, että ruususen unesta herättämään saapuva prinssi ei ole kukaan nykyisistä hallitsijoista. Herääminen painajaismaiseen todellisuuteen kun ei varmasti ole mukava kokemus. Sitä odotellessa voi viettää kaunista kesäpäivää vaikkapa nauttien siideriä puistossa. Köyhät on siivottu sieltä pois silmistä ja pois mielestä.

Puistonurmikko.

Uusi Britannia, osa 2

Jatkoin poliittista lehdistökatsausta ja masennuin. Cameron klaaneineen on todellakin ollut ahkera. Voi hyvänen aika sentään mitä vielä saavatkaan aikaiseksi.

4. Talous. Puolue lupasi parantaa saaren taloudellista tilannetta. He luultavasti onnistuvat siinä - rikkaat kaverinsa kokevat taloudellisen tilanteen entistäkin paremmaksi, kun taas köyhät joutuvat kohta jo myymään elimiään pysyäkseen hengissä. Olen eniten kummastellut väitettä, jonka mukaan taloudellista tilannetta parannetaan säästämällä julkisesta sektorista, vaikka sillä itse asiassa ei saada aikaiseksi säästöjä, vaan päinvastoin nostetaan kustannuksia (Esimerkkinä, mitä tapahtuu, kun huumeista riippuvainen yksinhuoltajaäiti ei enää pääsekään hoitoon? Hän ei suostu kuolemaan pois, vaan rahoittaa aineet rikollisin keinoin ja kasvattaa lapsensa samalle polulle. Kumpi onkaan kalliimpaa?). Ja kuten on voi arvata, hallitus itse asiassa kuluttaa enemmän kuin koskaan ja ottaa lainaa ennätysmäärin. Oliko joku yllättynyt? Julkisten säästöjen tarkoitus kun ei ole säästää, vaan siirtää julkista rahaa köyhiltä rikkaille. Ja siinä tarkoituksessaan ne onnistuvat erinomaisesti. Ainoa yllätys on, että niin moni kieltäytyy näkemästä puolueen retoriikan onttoutta ja tekopyhyyttä.

5. Demokratia. Hallitus ei tietenkään halua muuttaa Euroopan epädemokraattisinta vaalitapaa - jossa valta annetaan yhdelle puolueelle, vaikka 76% äänioikeutetuista päättää olla antamatta heille tukeaan - koska hyötyvät siitä. On hienoa asua maassa, jossa neljä miljoonaa ääntä antaa puolueelle yhden paikan parlamentissa kun taas yksitoista miljoona riittää enemmistöön parlamentin paikoista (tai kaksisataa tuhatta kahdeksaan paikkaan, jos sattuu olemaan kotoisin Pohjois-Irlannista). Puolue kykenee diktatuurinsa voimin myös kieltäytymään parlamentin ylähuoneen remontista: herrat suuret herrat lordit (jotka on nimitetty, ei äänestetty) saavat pitää elinikäiset paikkansa ja herrat anglikaanisen kirkonmiehet (kuka luuli, että naisilla on asiaa tärkeille paikoille tässä maassa?) saavat pitää kiintiöpaikkansa, jotka halventavat ajatusta, että Britannia olisi demokratia. Britannia onkin kapitalistinen demokratia, jossa kaikki, mukaan lukien pääministeri ja hallituksen politiikka, on kaupan. Eikä maan hallitusta todellakaan kiinnosta demokratia ulkomaillakaan - diktaattorit saavat lahdata kansaansa niin kauan kuin suostuvat Britannian korporatokratialle suotuisiin kauppaehtoihin.

6. Sota. Sota on yksi diplomatian välineistä. Kun Maggie halusi viedä ammattiyhdistykset teuraalle, tarvittiin sota hämäämään kansaa, jotta kovat otteet jäisivät huomiotta kotimaassa. Argentiina oli sopiva uhri, koska tarvitsivat sotaa itsekin kääntääkseen maansa asukkaiden huomion pois murhatuista ja kadonneista vasemmistolaisista, ja heikkenevästä taloudellisesta tilanteesta. Aivan samoin, Cameron haluaa sotia terroristeja vastaan, koska sodan varjolla voi lisätä kansan valvontaa, kurittaa ihmisoikeusjärjestöjä, ja heikentää oppositiota. Paitsi, että terrorismi on vain yksi sotataktiikoista, joten siksi vai yksi diplomatian työkalupakin väline. Ja Britannialle ei kukaan voi opettaa ainuttakaan asiaa terrorismista ja sen käytöstä vallan välineenä. Ja jos pommittaessa Irakia, Syyriaa, Libyaa ja muita maita luodaan lisää "terroristeja", se on vain loistavaa, koska se tarkoittaa, että sota ei lopu koskaan ja kotimaan lammaskatras voidaan siksi pitää kurissa.

Mutta tällaisen Britannian kansa itselleen äänesti - saatuaan äänestuskehotuksen oikeistolaiselta lehdistöltä, joka hyötyy tilanteesta taloudellisesti. Jossakin vaiheessa he vain huomaavat tulleensa petetyiksi. On vain mahdollista, että siinä vaiheessa brittiläisestä sivistyksestä ei ole enää jäljellä mitään pelastamisen arvoista. Paitsi tietenkin maaseudun monokulttuurit, ja ne harvat alueet vaikeakulkuisilla paikoilla, missä voi vielä havaita Britannian oikeaa luontoa.

Uusi Britannia

Saarivaltio.

Siellä se tuttuun tapaan värjöttelee varjossa, pilvipeitteen alla. Britannian saarivaltiossa näyttää olevan synkkää entiseen tapaan. Paitsi, että kaikki muuttuu jatkuvasti synkemmäksi.

Yksipuoluediktatuurin pääpoppamies, herra Cameron - joka on sellainen pyrkyri (tämä mies olisi epäuskottava, jos hän olisi fiktiivinen hahmo), sosiopaatti ja valehtelija, että en ostaisi mieheltä edes tikkaria käytetystä autosta puhumattakaan - sanoo puolueensa olleen hallituskauden ensimmäisten kahden kuukauden aikana ahkerana. Eivät ole kuulemma haaskanneet päivääkään. Olen samaa mieltä. Pelottaa edes ajatella mitä saavat aikaiseksi viidessä vuodessa, jos kahden kuukauden salto on näinkin jäätävä.

1. Ympäristö. Brittiläiset puolueet nyt eivät yleensäkään välitä ympäristöstä, luonnosta, ja puhtaudesta siitä yksinkertaisesta syystä, että maassa ei ole juuri mitään muuta puhdasta kuin kapitalistinen ahneus ja kuningattaren ginilasi, ympäristö tarkoittaa maan asukeille lähinnä ruusupusikkoa kotipihan aidan vieressä ja luontoa saarelta saa hakea kissojen ja koirien kanssa vaikka vuosikymmenen ja täysin tuloksetta. Mutta ainakin hallitus on johdonmukainen: se vihreä roska voidaan jättää huomiotta koska se uhkaa kvartaalitalouden liikevoittoa. Unohtakaa kierrätys, uusiutuva energia, asuntojen eristys pakkasta pitäviksi ja kaikki sellainen hippien ilmastohöpötys. Me jatkamme ympäristön tuhoamista (jos mahdollista) entiseen tahtiin.

2. Köyhyys. Lapsiköyhyys maassa on kasvussa (paitsi, jos hallitus saa päättää miten se mitataan), ja saaren lapsokaisissa on jopa huomattavasti aliravitsemuksesta johtuvaa riisitautia mutta siitäkös hallitus vähät välittää. Itse asiassa, heidän mielestään köyhät ovat vain laiskoja ja heitä pitää siksi rankaista köyhyydestään (vaikka suurin osa köyhistä tekee pidempää päivää kuin keskiverto kansanedustaja). Aivan kuten Viktoriaanisena aikakautena, jolloin työväen köyhät pysyivät poissa silmistä ja kärsivät hiljaa hellahuoneensa nurkassa. Nykyään saattavat mokomat kerääntyä kadulle vaatimaan parempaa kohtelua ja eihän sellainen sovi. Joskus sanottiin, että tulevaisuus on lapsissa ja nuorissa. Mutta tämä hallitus on viisaampi: he eivät ole enää nuoria, kuten eivät ole heidän äänestäjänsäkään, joten painukoon penskat (kirjaimellisesti) helvettiin. Ainakin, jos ovat köyhiä.

3. Ammattiyhdistykset. Maggie lähestulkoon tappoi maan ammattiyhdistykset. Hänen ieologiset perillisensä ovat nyt viimeistelemässä prosessin. Takana ovat ne ajat kun työntekijät saivat neuvotella asiansa parempaan kuosiin saadakseen leipänsä päälle voita ylähuulen lisäksi. Mitä siitäkin seuraisi? Saisivat vielä päähänsä vaatia muitakin etuuksia, kuten palkallista sairaslomaa, äitiyslomaa tai eläkettä. Ei Britanniassa, se haittaa kolmannen kvartaalin tulosta ja pomon bonuksia. Mutta ainakin Britannian johtajat ovat hiukan lempeämpiä kuin idolinsa, vapaan kapitalismin metari, herra Augusto Pinochet, joka tappoi ammattiyhdistykset hyvinkin kirjaimellisesti. Britanniassa niiden edustajat, ne pahuksen työläiset, tapetaan vain nälkään laskemalla palkat kehitysmaan tasolle.

Pääsin vasta heinäkuun puleen väliin selatessani taaksepäin hallituksen tekosia. Elämme pelottavia aikoja.