Vaara vaanii

Uinuva lähiö.

St Albans nukkuu ruususen unta kahdennenkymmenennenensimmäisen vuosisadan vilahtaessa ohitse aivan kuin ne edellisetkin tekivät. Näiden omakotitalolähiöiden asukkaat ovat lähinnä kiinnostuneita haalimaan itselleen materiaa, josta vanhempansa eivät voineet edes uneksia. He ovat kulutusyhteiskunnan valioyksilöitä - käyttävät rahansa tavaroihin joita eivät tarvitse, leikkaavat pensasaitansa kilteiksi kuutioiksi Feng Shuin vuoksi, ja irtautuvat vuosi vuodelta ympäröivästä yhteiskunnasta. Se näyttäytyy näille etuoikeutetuille vain harvoin satunnaisena puistossa nukkuvana kodittomana, kauppakadun kolikoita kerjäävänä kitaransoittajana tutun kahvilaketjun edustalla (ei tietenkään aivan edustalla, koska siitä tulee häätö) ja pubissa toisinaan vastaan tulevana työväenluokan edustajana, jonka aksentti ja karkea puhetapa sattuu keskiluokan korvaan ikävällä tavalla.

He ovat säästöineen ja omaisuuksineen turvassa talouden heilahteluilta, työttömyydeltä, ja sairauksilta, koska voivat hoidattaa vaivansa yksityisellä klinikalla. He rakentavat aidatuille pihoilleen lastensa leikkipaikat, jotta näiden ei tarvitse mennä julkisiin (hyi sentään!) puistoihin huonomman väen villien penskojen kanssa. He äänestävät konservatiiveja, jotta asiat pysyisivät samana kuin mennneilläkin vuosikymmenillä ja jotta työläiset pysyisivät lestissään pois silmistä ja uhkaamasta toimeentuloa vaatimalla progresssiivisempaa verotusta, tulonsiirtoja köyhille ja sen sellaista ikävää. St albans on niin vahvasti konservatiivien komennossa, että äänestämisellä ei voi käytännössä saavuttaa mitään. Kutsutaan sitä vaikkapa omakotitalolähiöiden hallitsemaksi diktatuuriksi.

Salaman isku sydämeen.

Suurimpana vaarana alueen asukkailla on vanhuuden ajan alzheimer taikka dementia ja satunnainen kylpyhuoneessa liukastuminen taikka horjahtaminen keittiöjakkaralta. Tai sitten on olemassa se hyvin teoreettinen mahdollisuus, että korttelin muuntaja antaa sähköiskun suoraan sydämeen (josta on jopa katsottu tarpeelliseksi varoittaa erillisellä kyltillä). Se on tietenkin kuolemanvaarallista, joten ehkäpä varoitus on tarpeen (saa muuten olla melkoisen yksinkertainen idiootti, jollei asiaa ymmärrä ilman kylttejä). Voi vain toivoa, että ruususen unesta herättämään saapuva prinssi ei ole kukaan nykyisistä hallitsijoista. Herääminen painajaismaiseen todellisuuteen kun ei varmasti ole mukava kokemus. Sitä odotellessa voi viettää kaunista kesäpäivää vaikkapa nauttien siideriä puistossa. Köyhät on siivottu sieltä pois silmistä ja pois mielestä.

Puistonurmikko.