Kävelyretki

Koska autoilu on hiukan vieras käsite näinkin urbaanille ihmiselle ja pikkukaupungin sisällä ei oikein viitsisi kulkea busseillakaan, kävelen tavallisesti kaikkialle. No, etäisyydet ovat pieniä, vaikka minua kritisoidaankin siitä, että mikä tahansa kolmen mailin säteellä oleva paikka on "kulman takana" tai "kivenheiton päässä". No, englantilaiset läskiperseet kritisoikoon.

Arvaa ajosuunta.

Kävellessä kaupungin halki milloin biljardisalille, milloin pubiin, sitä ehtii mietiskellä kaikenlaista ja tehdä havaintoja ympäröivästä maailmasta. Esimerkiksi, autojen parkkeeraaminen on hiukan poikkeavaa siitä, mihin Suomessa saattaa tottua. Ketään ei nimittäin kiinnosta miten päin autot asetellaan parkkiruutuihin. Enkä lopultakaan oikeastaan käsitä miksi Suomessa sakotetaan "väärin päin" pysäköityä autoa. Kenelle siitä muka on haittaa, että autot kökkivät kiltisti ruuduissaan kuvan mukaisella tavalla? Toisaalta, suomalaiset nyt ovat nipottamassa aina kaikenlaisesta turhasta, koska maassa ei ole mitään oikeita asioita pielessä. Pieni maa, pienet ongelmat.

Mennessäni biljardisalille satuin vilkaisemaan erästä radan varressa sijaitsevaa tyhjää tonttia. Mielenkiintoista ei ollut se, että tontin vienviereistä reunaa käytetään ilmeisesti yleisenä kaatopaikkana (päätellen ostoskärryistä ja vanhasta nojatuolista), vaan se, että sen keskellä oli metsä. Viidakko. Vanhat leveälatvuksiset puut, joita peittivät kauttaaltaan päällyskasvit ja joiden lehdet estivät tehokkaasti valon pääsyn maahan asti saivat paikan näyttämään siltä, miltä kuvittelisin Britannian metsien näyttäneen ennen kuin nämä kaksijalkaiset apinat hakkasivat ne pois. Teki mieleni lähteä metsään retkelle. No lähdin kuitenkin pelaamaan mutta otin tontista kuvan ihan vain huvikseni. Ilmeisesti luonto valtaa omansa takaisin, jos sille vain annetaan siihen pienikin mahdollisuus.

Aarniometsä kaupungissa.

Noin muuten, erikoisia huomioita tulee tehtyä lähinnä liittyen ihmisiin. Päällimmäisenä: "Voi tyttökulta, etkö ole syönyt jo aivan tarpeeksi suklaapatukoita?", "Onko pakko käyttää pelkkiä pyöräilyshortseja housuina?" ja "Miksi helvetissä pitää olla linttaan astutut talvilenkkarit jalassa keskellä kesää?" No, vapaa maa ja niin pois päin. Ja löytyy näitä sankareita Suomestakin. Suomessa ihmiset vain tiedostavat hieman helpommin, johtuen perus negatiivisuudesta, olevansa täysin tyylittömiä ja toivottomia tapauksia. Ja sehän näkyykin sitten jännästi itsemurhatilastoissa.