Saarelle sinivalkoisin siivin

Päätin sitten kuitenkin kaikenlaisten kiireiden lomassa kävästä viettämässä Suomen juhannusta Vehmaalla. Joo, sori äiti, en nyt ehtinyt käymään siellä. Syksymmällä sitten. Mikäs sen parempaa kuin telttailu pehmeällä nurmikolla, grilliruokaa, saunomista ja uimista ja ainoastaan loistavia ihmisiä ympärillä. Noin muuten juhliminen tapahtui perinteisissä merkeissä, joten ei siitä sen enempää.

Paluu saarelleni oli sen sijaan hiukan tavallisesta poikkeava. Kaikki alkoi hyvin päästyäni Turun kentälle hyvissä ajoin puoli tuntia ennen koneen lähtöä Anskun karmeanpunaisen tappajamaasturin kyydissä. Sekään ei ole mitenkään tavatonta, että Helsingin kone oli puoli tuntia myöhässä. Hyvän kirjan parissa sellainen aika menee helposti.

Sinivalkoinen Airbus.

Sinivalkoisten siipien ongelmat kuitenkin vasta alkoivat päästyäni Helsinkiin. Kahden tunnin odotuksen jälkeen Lontoon konetta päästiin lastaamaan, kunnes tuli tieto, että Lontoossa on voimakas ukkosmyrsky ja laskeutuminen ei onnistu. "Arvoisat matkustajat, olkaa hyvät ja palatkaa terminaalin puolelle." Myöhemmin lähtö saattaa onnistuakin mutta Lontoon tilanteesta aiheutuu ruuhkaa, joten pääsemme lähtemään iltakymmeneltä kolme tuntia myöhässä. Kahta tuntia myöhemmin, joista toinen vietettiin koneessa istuen, pääsimme kuitenkin rullaamaan kiitoradan päähän ja ilmaan. Se pahuksen ukkosmyrsky oli vain siirtynyt Englanni kanaalin ylle ja se piti kiertää turvallisen etäisyyden päästä. Tunti lisää matka-aikaan.

Pikkuviivytykset eivät tunnu miltään. Jos terminaalin laituri numero 34 on tilapäisesti varattu, odotellaan sen vapautumista (30 min). Pääsyä terminaaliin saattaa joutua odottamaan, koska maihinnoususiltaa (tai mikä lienee) ei saada paikalleen (15 min). Hauskinta oli kuitenkin odottaa pääsyä maahan, koska useimmat myrskynjälkeiset lennot saapuivat samanaikaisesti, eikä näiden Schengeniin kuulumattomien paskiaisten rajatarkastus vedä muutenkaan kovin nopeasti. Odotin vaivaiset 90 minuuttia pääsyä passintarkastukseen. Ihan oikeasti, mikä siinä Euroopan Unionin mukaisessa ihmisten ja tavaroiden vapaassa liikkumisessa on niin helvetin vaikeaa sisäistää? Otin oikein kuvankin, koska en ole nähnyt terminaalin 3 passintarkastusjonoa koskaan näin muhkeana.

Mutkitteleva passintarkastus.

Myöhästyin tietenkin viimeisestä suorasta bussista St. Albansiin vaivaisella tunnilla, joten jouduin turvautumaan hiukan pidempään (20 min) ja kalliimpaan (6 puntaa) metro-juna -vaihtoehtoon. Pääsin nukkumaan kello 2:00 paikallista aikaa vaivaisen 12 tunnin matkustamisen jälkeen. Tuhat mailia päivässä ottaa voimille mutta kanssamatkustajien kypsyneistä katseista riitti iloa koko matkan ajan ja Finski tarjosi mehua ja pullaa pikkunälkään. Harvinaisen kivaa silti päästä omaan sänkyyn käveltyäni vielä asemalta 20 minuuttia kämpille öisiä katuja pitkin hikeä valuen ja vatsa kurnien. Sanoisin silti, että matkailu avartaa.