Daventryn siniset kentät

Herättyäni tänä aamuna mieleeni tuli kaksi kysymystä. "Miltäköhän aamupala näyttää?" ja "kuka hemmetti on Steve?" Ymmärrän kyllä, että jos Steve voitti Mark Grayn (entinen ammattilainen ja Euroopan paras pelaaja vuodelta 2008) kontrassa säkäysillä, hänen täytyy olla hyvä pelaaja. Mutta liian hyvä? Oliko minulla mitään mahdollisuuksia?

Siniset kentät.

No, aamupala oli perinteinen, Steve osoittautui varsinaiseksi ässäksi ja minulla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia sössittyäni kaksi paikkaa ja havaittuani olevani 0-6 takana. Sain tosin Steven hermostumaan ja esittelemään käsien tärinää rankaistuani häntä virheestä (yksikkö, koska kyseessä oli miehen kutakuinkin ainoa virhe) ja noustuani 3-6 tilanteeseen kolmella hyvällä pöydän tyhjennyksellä mutta mies painui ottelussa kuitenkin vastaansanomattomaan voittoon. Sainpahan oppitunnin - ei kannata lyödä palloja ohi. On hyvin jännää, miten sen aina unohtaa.

Siispä pääsin rentoutumaan sillä perinteisellä englantilaisella tavalla. Viisi pinttiä illalla laukaisee jännityksen muttei tuota päänsärkyä ja aamupalan jälkeen päätin mennä kylpyyn, tuohon veden tuhlaajien suosikkiin tässä uhanalaisten suihkukoppien maassa, yhdessä erään vasta tapaamani viehättävän mutta silti niin kovin älykkään venäläisnaisen kanssa.

Anna, tuo Politkovskajan tyttö, olikin sitten erittäin mielenkiintoista kylpyseuraa. Nainen kirjoittaa elävästi Venäjän ulkopolitiikasta ja rivien välistä on helposti luettavissa miksi Putinin oligarkia (joka on kohtelias synonyymi diktatuurille) vastustaa epäsäännöllisen säännöllisesti puuttumasta niin Iranin kuin Syyriankin tilanteisiin. On suorastaan loogista, että jos Putin ärähtää Assadin lahdatessa oman maansa siviilejä, saattaa joku nenäkäs ihmisoikeusaktivisti (joita niissä pahuksen länsimaissa on jopa valtionpäämiehinä, anteeksi, -henkilöinä) ärähtää Putinin viedessä tsetseenejä teuraalle kuin karjaa. Epäonnekseen ja useista varoituksista huolimatta Anna koski Putinin tavaroihin ja kuoli mutta hänen kirjoituksensa elävät. Havaitsin myös, että Suomen onni ei ole ainoastaan se, että maassamme ei ole öljyä, joka luultavasti saisi erään amerikkalaisen banaanivaltion lähettämään maahamme satatuhatpäisen merijalkaväen osaston ja valloittamaan Ahvenanmaan sotilasalueeksi (oikeastaan aivan samantekevää, omien sanojensa mukaan kun eivät edes kuulu Suomeen), meillä on käynyt melkoinen säkä myös siitä syystä, että toisin kuin tsetseenit, emme asu geopoliittisesti ja strategisesti millään tavalla arvokkaalla maapläntillä - ja vältymme siksi kivasti tsetseenien kohtalolta.

Odotan kuitenkin mitä tämä päivä tuo tullessaan. Pärjäänkö paremmin pääkiertueen cupissa? Onko illallinen aamupalaa parempi? Kuka kertoo perussuomalaisten päivän "vitsin"? Taidan lähteä etsimää vastausta uusiin arvoituksiin.