Kevät ja kaniinit

Häikäisevä lisääntymislähiö.

Kaniinit (Oryctolagus cuniculus) ovat ilmeisesti yksi maailman haitallisimmista vieraslajeista. Ne ovat valloittaneet tämänkin saaren jokseenkin totaalisesti ja pitävät minulle seuraa aamu- ja iltahämärissä laahustaessani toimistoon tai sieltä takaisin. Varsinkin näin päivän pidentyessä, ne ovat saaneet aivan valtavasti uutta virtaa ja poukkoilevat päättömänä milloin bussien alle, milloin porkkanavarkaisiin. Niissä on jotakin niin kovin tuttua, aivan kuin olisin nähnyt samanlaista päätöntä toimintaa muuallakin.

Asia valkeni mennessäni bussilla erään paikallisen lisääntymislähiön a.k.a. ihmiskohtaloiden kaatopaikan a.k.a. kadotettujen haaveiden hautausmaan ohi. Siellä pesivät ikuiset teiniäidit, jotka haaveilivat yliopistoon pääsystä ja omasta urasta, miehet, jotka elättävät perheensä vain vaivoin ja samalla pettävät itseään uskottelemalla olevansa onnellisia, sekä lapset, joiden kohtalona on päätyä samaan rooliin naapurilähiöön. Poislukien ne harvat onnelliset, joilla ei käy flaksi ja jotka eivät onnistu hankkiutumaan raskaaksi kahdenkymmenen vuoden ikään mennessä, alueen ihmisillä ei ole juurikaan toivoa paremmasta.

No, osa heistä voi olla aidosti tyytyväisiä valintoihinsa mutta poikkeuksia nyt löytyy aina. Tämä punaniskojen massa on kuitenkin hyvin samanlaista kaniineiden kanssa - heidän ainoat ajatuksensa ovat lisääntyminen ja ravinnon hankinta ja he käyttävätkin näihin kahteen suurimman osan ajastaan. Aivan kuin olisin löytänyt uuden Homo sapiens alalajin, joka on elänyt keskuudessamme jo vuosisatoja kenenkään huomaamatta. Tämä laji on tosin vielä kaniinejakin haitallisempi. Sen kestämättömät kulutustottumukset tuhoavat, eivät vain lähiympäristöä, vaan koko maapallon hitaasti mutta vääjäämättömästi ja tekevät sen kuuluisan karhunpalveluksen koko ihmiskunnalle pyyhkien samalla suuren osan muusta eliökunnasta historian kirjoihin.

Mitä asialle sitten tulisi tehdä? Kaniineja yritetään torjua esimerkiksi steriloimalla niitä, joten se saattaisi toimia (niitä torjutaan myös ampumalla mutta en suosittele vastaavan menetelmän soveltamista ihmisiin, vaikka kaksi maailman hulluinta häirikkövaltiota pitääkin menetelmään loistavana). En ole kuitenkaan sitä mieltä, että kyseinen 1900-luvun ruotsalaistekniikka, jota kokeiltiin vammaisiin ja vajaisiin aikakauden eugeniikkahuuman vuosina, olisi kovinkaan humaani lähestymistapa. Siksi ehdottaisinkin toista vaihtoehtoa. Tarvitsemme lisääntymislupakirjan, jonka voi saada vasta osoitettuaan olevansa kykenevä kasvattamaan lapsista jotakin muuta kuin uusia kuluttajia. Käytäntö voisi olla samanlainen kuin adoptioon vaadittava menettely - kaikki potentiaaliset vanhemmat ovat epäkelpoja kunnes toisin todistavat. Vai olenkohan sittenkin liian kyyninen? Kuulosti hiukan linkolalaiselta lähestymistavalta.

Jospa kuitenkin korjattaisiin ongelma puuttumalla sen syihin, ei seurauksiin. Kuten kehitysmaissa on todettu, naisten koulutus on tehokkain tapa torjua liikakansoitusta. Samaa tarvittaisiin tällekin saarelle. Rautarouvan lanseeraama uusliberaali (jolla ei muuten ole mitään tekemistä käsitteen "liberaali" kanssa) talouspolitiikka on ajanut maan koululaitoksen älyllisen konkurssin partaalle ja tekee lapsista kykeneviä vastaamaan standardoituihin tasokokeiden kysymyksiin riittävällä tavalla muttei opeta heitä ajattelemaan. Kyseessä on asia, joka näkyy kirkkaana brittiopiskelijoissa ja saa yliopistot toivomaan oppilasmateriaalia ulkomailta (jopa kiinalaiset opiskelijat päihittävät britit - eivät hekään osaa ajatella mutta ovat sentään ahkeria) sen paremman laadun vuoksi. Suomessa ei onneksi ole samanlaista ongelmaa. Ainakaan vielä. Toivonkin, että maamme koululaitos ei koskaan ajaudu vastaaviin ongelmiin, vaikka ihmisiä onkin huomattavasti helpompaa hallita tekemällä heistä lampaita - aivan kuten sen suurimman häirikkövaltion, Amerikan, esimerkki katkeralla tavalla osoittaa.