Fennougrilainen kulttuurishokki

Maamerkki.

Suomen Turku, tuo lounaissuomen helmi ja älyllisen pääoman käteisvaranto, on saanut jälleen jännittävän kuorrutuksen valkoista kaaosta. Jäätä, loskaa ja lunta, valkoisen vaipan alle haudattuja autoja ja rantojen miehiä, ja pakottava tarve poistua ulkoilmasta johonkin lämpimään, kuten biljardisalille, ovat taas tehneet joskus kauniiksikin kutsutusta kaupungista Siperian sivukonttorin. Ja ugrilainen tapakulttuuri roikkuu ilmassa painostavalla korkeudella tehden muutoin tympeistä paikallisista entistäkin sulkeutuneempia ja hiljaisempia. Aivan kuin kävelisi Medinassa - täällä burkhat ovat vain henkisiä, eivät kankaasta neulottuja, jotka voisi tilaisuuden tullen jopa riisua.

Tunnen vastaantulevien välinpitämättömät katseet, jotka muuttuvat pistäviksi ja pelokkaiksi havaitessaan pienimmänkin satunnaisen katsekontaktin. "Miksi tuo mies hymyili minulle?" "Saakelin hippi, lakkaa tuijottamasta." Ja minä vain katsoin, silmiin, joita pidin kauniina, ehdittyäni jo tottua englantilaisiin pohjatonta typeryyttä heijastaviin ja naurettavilla maaleilla koristeltuihin tyhjiin silmiin.

"Sininen hetki".

On tässä rajoitusten, kieltojen, kontrollin ja suvaitsemattomuuden maassa niitä hyviäkin asioita, vaikka Räsäset ja muut umpihullut mielikuvitusystäviä omaavat ja ääniä päässään kuulevat moraalifasistit yrittävätkin jatkuvasti muuttaa asioita vieläkin kierommiksi tietäen omien mielipiteidensä olevan niitä, joiden kanssa kaikki ovat samaa mieltä mutteivät uskalla sitä sanoa. Kaikkea ei siis ole vielä menetetty, jos pimeyden voimia puolustavia vain ei päästä tukevammin vallan kahvaan. Ja jos uskonnollinen äärioikeisto sattuu rakentamaan maastamme uuden Pohjois-korean, Alabaman tai Somalian kaltaisen sivistyksen mustan aukon, voimme aina muuttaa Ruotsiin pakoon puritaanien uhkaa ja jättää suomalaiset Talebanit tappelemaan keskenään siitä kenen tulkinta satukokoelman perimmäisestä tarkoituksesta on se oikea ja kenen käsi katkaistaan rangaistuksena kerettiläisyydestä.

Kuriositeettina mainittakoon, että maailmassa on noin kaksi maata, joissa uskontojen edustajat pääsevät vaaleitta valtaan maiden parlamentteihin. Toinen on Saudi-Arabia ja toinen on rakas läntinen saarivaltiomme, imperialismin ja alistajien kehto, Ison Britannian ja Pohjois-irlannin yhdistynyt kuningaskunta, jossa anglikaaniset Räsäset heiluttavat vallan miekkaa kiintiöpaikoillaan parlamentin ylähuoneessa ilman velvoitteita ja vastuita ja ihmisten tahdosta riippumattomana. Suomessa kyseiset sekopäät ovat siis sittenkin vielä kohtuullisen tarkasti marginaalisessa asemassa. Hyvä niin.