Jalkapallon seuraamisen kirous

Jalkapallon seuraaminen pubissa on yksi suosikkiharrastuksiani. Ainakin, jos kyseessä ovat EM-kisojen tyyppiset karkelot, joissa sattuu ja tapahtuu ja yhden jos toisenkin valmentajan valtaistuin on hyvinkin huojuvaa sorttia. Noin muuten, missäpä muuallakaan seuraisin kisoja, koska en kuitenkaan omista minkäänlaista näköradiovastaanottimeksi luokiteltavaa elektronista laitetta. Sohvaperunointi kun on enemmänkin alemman keskiluokan hommia - ja muutenkin hemmetin tylsää puuhaa, ellei ole käynnissä "massakausi", jolloin se vain pitää kestää.

Olen kuitenkin havainnut, että jalkapallon seuraamista pubissa hankaloittaa merkittävällä tavalla eräs asia. Televisiot nimittäin liukuvat hiljalleen illan kuluessa kauemmaksi, jolloin pallon liikkeiden seuraaminen muuttuu asteittain likimain mahdottomaksi telkkarin paetessa siihen kaukaisimpaan nurkkaukseen. Tain niin ainakin päättelin aiempien kokemusteni perusteella. Seuratessani pubissa jalkapalloa, vastaanottimen tihrustaminen on muuttunut aina vaikeammaksi illan edetessä ja seuraavana aamuna liiallinen silmien siristäminen on aiheuttanut lievää päänsärkyä ja väsymyksen kaltaisia oireita. Näin EM-kisojen aikana, ongelma on todellinen ja sille on syytä tehdä jotakin, ettei iske kisaväsymys, mikä olisi todellinen katastrofi pudotuspelien päästessä käyntiin.

Ennen kuin asiaa voi lähteä korjaamaan, on ensin syytä varmistua ilmiön olemassaolosta. On selvitettävä miksi TV:t loittonevat illan edetessä ja miten asian voisi parhaiten paikata. Siispä otin mittanauhan mukaani painuessani pubiin seuraamaan Saksan ja Portugalin jännittävää kamppailua. Koska en tunnetusti omista kelloa, on hankalaa tehdä tieteellisiä havaintoja, joissa aika on yhtenä tekijänä. Löysin asiaan kuitenkin mainion ratkaisun. Oluen valumisnopeus kurkusta alas on jokseenkin tarkkaan tunnettu luonnonvakio, joten minun tarvitsisi vain tarkistaa illan päätteeksi kuinka paljon rahaa olen antanut baarimaijalle ja siitä olisi mahdollista laskea täsmälleen pubissa viettämäni aika. Jotta vielä saisin mittaukset kohdalleen aikajanalle, päätin tarkistaa television etäisyyden baaritiskistä jokaisen juomani oluen jälkeen. Loistava koejärjestely.

Havainnot.

Tulokset olivat sekä yllättäviä, että jokseenkin ristiriitaisia. TV nimittäin näytti (mittaustarkkuuden rajoissa) pysyvän paikoillaan ensimmäisten neljän oluen ajan. Tämän jälkeen sen etäisyys baaritiskistä alkoi heilahdella merkittävästi sen välillä lähestyessä puolella metrillä ja välillä loitotessa saman verran. Erikoista. Sanottakoon kuitenkin, että hävitin mittanauhan noin seitsemän oluen kohdalla, muistaakseni, joten viimeiset kolme mittausista on tehty askelmerkein. Niiden epävarmuus on siis luultavasti hiukan muita suurempaa, joskin sitä on kohtuullisen hankalaa arvioida tarkasti.

Tulokset kuitenkin kumoavat hypoteesin, jonka mukaan vastaanottimet loittonisivat illan kuluessa. Sen sijaan, näyttää siltä, että ne heilahtelevat edestakaisin, mikä saattaa selittää miksi jalkapallon seuraaminen muuttuu illan edetessä hankalammaksi. Siispä voimme ratkaista asian helpolla tavalla. Otan kuuden tuuman naulan ja vasaroin TV:n tiukasti seinään kiinni, jotta se ei enää pääse heilumaan. Arvioisin, että ongelma on tällä tavalla ratkaistavissa. Mihin maailma joutuisikaan ilman nokkelia tiedemiehiä, jotka löytävät ongelmat jokaiseen ratkaisuun. Tarkoitan tietenkin ratkaisuja jokaiseen ongelmaan, joita emme tienneet olevan olemassakaan.