Mitä etana tekee kun sitä uhataan? No aivan samaa kuin jos huomenna sataa. Se piilottaa tuntosarvensa johonkin limaisen olemuksensa syövereihin. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että uhkailtaessa etanoita saadaan huomiseksi sadetta, vaikka joskus siltä hiukan tuntuukin, kun etanat ryömivät oveni ali ja uhkailen niitä suolasirottimella. Sitä ollaan sitten niin kuoreensa vetäytyvää tyyppiä heti, kun hiukan uhataan. Ei minkäänlaista selkärankaa mokomilla (tunnen muuten myös monta ihmistä, joilta sellainen, ihme kyllä, tuntuu puuttuvan ja hekin ovat kuoreensa vetäytyviä tyyppejä).
 |
| Varovasti tien yli. |
Etanoille (no, oikeastaan
Helix pomatia on suomeksi viinimäkikotilo) ruoho on aina vihreämpää tien toisella puolella. Se on sääli. Yhdessä kastematojen kanssa ne nimittäin vihaavat teitä, koska se aikainen lintu päivystää aina jossakin lähioksalla. Ja sitten menevät urhoolliset matelut hukkaan ja nilviäiset toisiin nokkiin. Täytyy silti kunnioittaa kaverin sinnikästä taivallusta yli katukivetyksen autiomaan, tuon etanamaailman Mordorin, jossa pienikin hätäily voi kostautua kuolettavalla tavalla. Kuten esimerkiksi liian aikainen lähtö ja se, että ahdistuneet ihmiset ryntäävät aamulla toimistoonsa varomattomin askelin, vaikka jäisivät paljon mielummin nauttimaan aamupalapannareista ja kupillisen teetä. En siis puhu itsestäni, vaan niistä, jotka myyvät itseään ja palveluksiaan rahaa vastaan. Ja sitten siitä saa vain limaiset kengänpohjat ja karkkirahaa palkaksi.
Toivottavasti kyseinen herra.. no rouva.. mikä lienee hermafrodiitti kuitenkin pääsi turvallisesti perille ilman haljennutta kuorta ja ruoho todellakin osoittautui vihreämmäksi tien toisella puolella. Muutoin huomenna on edessä uusi seikkailu - toiseen suuntaan tien yli, sillä tämä kaveri ei varmasti mahdu oveni ali. Luulisin ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotakin lisättävää?