Puolipilvistä

Puolipilvinen kesäpäivä.

Tyypillinen kesäpäivä St. Albansissa. Ei sada, muttei oikein paistakaan ja vanha sanonta "jos et pidä Englannin säästä, niin odota hetki" pitää paikkansa jäätävällä tarkkuudella. Viiden minuutin sisällä saattaa sattua jokaisen vuodenajan jokainen säääilmiö - joskin tavallisesti saadaan vain syksyä. Vuodenajat ovat hieno keksintö mutta britit eivät tiedä sitä, vaan valittavat kesällä kuumuudesta ja talvella kylmyydestä, syksyllä sateesta ja keväällä kuivuudesta. Se taitaa olla kroonista. Ei ihme, että menettivät imperiuminsa, pahuksen pessimistit.

St. Albansin keskusta oli muutenkin oiken tavallisen näköinen. Ihmiset ryntäilivät kauppoihin ostamaan kaikkea tarpeetonta, vanhukset ryyppäsivät Fostersia kävelykadun penkeillä ja jokin ballerina roikkui kuumailmapallosta kymmenen metrin korkeudessa tehden erikoisia liikkeitä musiikin tahdissa.

Piti oikein hieraista silmiä ja tarkistaa, että asia todellakin oli näin. Siellä se nainen roikkui, mustan köyden päässä pallon alapuolella. Huhhuh mitä sekoilua. Ja ihmiset olivat kokoontuneet sankoin joukoin katsomaa, että koska se putoaa - tai ainakin tuijottivat kovasti yläilmoihin ihmetellen näkemäänsä. Olisin ottanut kuvankin mutta puhelin oli kuollut lataustoimenpiteiden jäädessä kovin vähälle huomiolle viikonloppurientojen painaessa päälle. Sitäpaitsi, tämä on kiireistä aikaa. Pitää ehtiä etsimään planeettoja ja katsomaan jalkapalloa - en aio nimittäin missata peliäkään.

Niinpä käytänkin sunnuntain hyödyksi ja lähden toimistolle katsomaan josko pöytälaatikosta löytyisi muutama uusi mielenkiintoinen taivaankappale. Yleensä niitä on siellä lojumassa ihan vaivaksi asti. Niistä voisi vaikka sitten kirjoittaa jonkinlaisen jutun lehteen laitettavaksi. Pitää vain olla varovainen tulkinnoissa - jos se näyttää planeetalta, kiertää tähteään kuin planeetta ja muistuttaa muutenkin planeettaa, se luultavasti onkin sellainen. Ei tosin aina...