Hieraisin epäusköpäissäni silmiäni aamulla luullen olevani edelleen unessa. Se olisi tietenkin yksi mahdollisuus mutta siinä tapauksessa olisin onnistunut kävelemään jo puolen mailin päähän sängystäni unissani, mikä ei tietenkään ole mahdotonta, mutta jokseenkin epätodennäköistä varsinkin kun kello lähestyi jo yhtätoista aamupäivällä.
 |
| Varokaa puuta. |
Näkemässäni varoituskyltissä siis sanotaan, että täällä leikataan puita, varokaa. Vaikka tuo mies tuossa kolmiossa tekeekin jotakin aivan muuta, luultavasti kaivaa ojaa tai lapioi lantaa, pitäisin puiden leikkaamista jokseenkin vaarattomana asiana. Tai sitten en vain ymmärrä, mikä kylläkin on melkoisen harvinaista eikä liene tapahtunut miesmuistiin (typerä sanonta muuten, en minäkää ole ollut hutikassa miesmuistiin, muistaakseni, tai ainakaan en sitä muista mutta ei se tarkoita mitään).
On tietenkin mahdollista, että kyseessä on koko puun leikkaus kuten kepulaisilla on tapana tehdä nähdessään pienenkin palasen aarniometsää, vai minkä takia luulette, että Nalle Puh asuu puolen hentaarin metsässä? No tietenkin siksi, että kepulaiset jättivät säälistä puoli hehtaaria puita pystyyn parturoidessaan pitäjää pelloiksi, raviradoiksi ja keihäshyppystadioneiksi. Mutta ellei joku liukasliikkeinen moottorisahamurhaajaninja ole aikeissa kaataa kyseistä puuta satunnaisena hetkenä kuvassa näkyvän Fordin päälle, jolloin tuulilasin palaset vain sinkoilisivat ympäriinsä kranaatin sirpaleiden lailla, en oikein osaa pelätä minkäänlaista vaaraa kävellessäni kadun reunassa. Ellei sitten itse puu ole vaarallinen.
Kuvittelin jo mielessäni turhautuneen ja ihmiskuntaan kaikin puolin kyllästyneen tappajapoppelin, joka heiluttaa oksiaan tehden ohikulkijoille paperihaavoja viiltävän terävillä lehdillään. Siinä jäävät Rodriguezin splättäysleffat toiseksi kun poppeli intoutuu rynnimään markettiin heiluttaen veitsenteräviä lehtiään. Tarvitaan vähintäänkin pari Willisiä ja Stallonea pelastamaan päivä, vai olenko katsonut liikaa filmejä lähiaikoina?
 |
| Kimalainen (Bombus terrestris). |
Onneksi sitten rauhotuin päästessäni haistelemaan yliopiston turruttavaa ja mielen lamauttavaa (siis akateemista) ilmapiiriä filtterin läpi yliopiston sisäpihalle. Seuratessani kimalaisia, näitä eläinmaailman ihastuttavia pörriäisiä, niiden suristessa kukasta kukkaan ja muistuttaen läheisesti opiskelijoita, jotka niin ikään surisevat päättömästi ympäriinsä etsien jotakin "pölytettävää" ja parveilevat siinä sivussa kokeneemmankin akateemikon kumoon, rauhotuinkin sitten ihan merkittävällä tavalla ja lakkasin pelkäämästä takavasemmalta kimppuuni hyökkäävää tappajapoppelia. Olen melko vakuuttunut, että poppeleiden sijaan kimalaiset pörisevät ensi yönä unessani jollakin sairaalla tavalla, joten en jaksa kirjoittaa niistä nyt sen enempää. Taidan kuitenkin mennä varmuuden vuoksi ostamaan pensassahan, tuon tappajapoppelin pahimman vihollisen. Siis ihan vain varmuuden vuoksi, eihän sitä koskaan tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotakin lisättävää?