Shakki ja matti venäläisessä illassa

Ihmiset ovat ihmeellisiä kyetessään ennustamaan toisten mielialoja. Koska minulla on tylsää, kukaan ei saavu pubiin, edes piruuttaan, pilaamaan hyvää orastavaa masennustani. Saan siis nauttia tylsästä siideristäni rauhassa vailla häiriköiviä punaniskaisia setämiehiä, saan käsiini Timesin tuoreena, eikä tarvitse vaivautua pelkäämään käsien muuttuvan tahmeiksi lehden baaritiskillä kostuneesta takakannesta, ja tarjoilu pelaa, koska baarimikolla ei ole muutakaan tekemistä kuin kysellä saisiko olla vielä jotakin muuta.

Mutta koska tylsyys tarttuu, jopa baarimikkoon, on vain keksittävä jotakin tekemistä, jotta välttyy kiusalliselta television tuijotukselta ja uudelta päivältä olympiahuumaa ilman yhtään uutta edes näennäisesti mukiinmenevää (en edes jaksa analysoida tätä typerääkin typerämpää idiomia nyt, ehkä sitten myöhemmin) suomalaissuoritusta. Purjehdus kun on kuitenkin sellaista bättrefolkin välineistettyä ulkoilua, jota alan harrastamaan ja seuraamaan vasta sitten kun norsupoolo ja uppopallo vievät kaiken aikani ja alkavat tympimään. Siispä otin erän shakkia baarimikon kanssa aikani kuluksi ennen siirtymistäni iltarutiinien, eli Timesin pariin.

Espanjalainen avaus.

Satuinkin sitten lukemaan Kasparovin, entisen shakkiammattilaisen ja nykyisen oppositiojohtajan kirjoituksen Timesissa. Mies kritisoi niin painavin sanankääntein Putinin korruptoitunutta hallintoa, että Kasparovin pojan poliittinen ura taitaa katketa huputettujen pyssymiesten käsiin kuten monen muun Kremlin toimintaa vastustavan aktivistin, oligarkin ja journalistin on käynyt (kysykää vaikka Litvinenkolta tai Politkovskajalta). Ymmärtäähän sen, että hyvä ystäväni ja täällä saarellakin minua katsomassa hiljattain vieraillut tsaari Putin haluaa pysyä vallassa kaikin keinoin ja silloin ovat sallittuja niin uhkailu, lahjonta kiristys kuin väkivaltakin (poliittinen murha päivässä piristää kummasti Moskovan harmaata arkea). Mutta Garryn pitäisi tietää, että tässä leikissä shakki ja matti tarkoittavat, niin, kirjaimellisesti pelin loppua.

Eikä kauan kestänyt minunkaan pelini. Kuudestoista siirto ja peli oli selvä, mustat ritarini voittivat valkeat vastustajansa murskaavan materiaaliylivoiman turvin. Eivät ilmeisesti ole baarimikotkaan niin kuin ennen (silloin vanhoina hyvinä aikoina kun kaikki oli paremmin, ulkomaalaiset eivät eläneet meidän verorahoillamme ja vieneet työpaikkojamme ja puroissakin solisi vesi jotenkin kivammin). Ehkäpä Garryn, jos vastoin odotuksia selviää poliittisesta urastaan hengissä (ja menettämättä kriittisiä ruumiinosia, kuten poliittisille vastustajille ajoittain käy vaikkapa Groznyn kuumassa ilmapiirissä), tulisi siirtyä palvelualalle tarjoilemaan lageria janoisille ja haastamaan itseluottamuksen huumassa uhoavia kanta-asiakkaita shakkipeliin. Vaikka se vasta tylsä peli olisikin.