tiistai 30. lokakuuta 2012

Luonnonilmiöitä

Vielä vihertää.
Vaikka näytti jo hetken siltä, että paikalliset kasvikunnan eliöt siirtyisivät viettämään "talvea" (mielestäni täällä on vain kaksi vuodenaikaa: kevät ja syksy), ne ajattelivat uudestaan nähdessään erikoisen luonnonilmiön: Auringon pilkistävän pitkästä aikaa pilviverhon takaa. Jouduin itsekin kaivamaan aurinkolasit varastosta ennen kuin uskalsin astua ovesta ulos auringonpaisteessa kylpevälle kadulle.

Minulla oli suunnitelma. Olin asettanut päärämääräksi kenkäkaupan tarkoituksena tuhlata niitä kuningattaren kuvia ainakin seitsemäntoista oravannahan arvosta (vai mitä valuuttaa siellä pohjolan periferiassa nyt käytettiinkään, kuka sitä enää muistaa). Suunnitelma vaikutti hyvältä (ja pakolliselta, koska viimeisetkin kenkäni ovat rikki) ja sain lisämotivaatiota mukavan vilpoisesta myötätuulesta, joka suorastaan houkutteli rientämään keskustaan päin kohti mukavaa ja lämmintä takkatulella varustettua pubia. Päätin kuitenkin ostaan ne pirun kengät ensin ja varoa päätymästä yhteenkään kirjakauppaan ennen kuin saisin itselleni uudet jalkineet.

Mutta miten kummassa onnistuisin löytämään jotakin, joka sopisi siroon jalkaterääni, kestäisi askeleen jos toisenkin ja näyttäisi vielä sellaiselta, joka ei riitelisi liian pahasti muun asukokonaisuuteni kanssa. Kävellessäni kaupungilla silmiinpistävää olikin se, että natiivit eivät kiinnitä mokomiin yksityiskohtiin minkäänlaista huomiota. Kun on nähnyt riittävästi talvilenkkareiden ja mustan puvun yhdistelmiä, linttaan astuttuja korkokenkiä (!), nahkasaapikkaita, jotka ovat liian ahtaita päätellen ylitsepursuavasta pohjeihrasta, sekä suomalaisen Espanjan matkaajan muotivillityksiä, eli valkoisia sukkia sandaaleissa (kuten sanoin, koska kesää ei ole, natiivit kuvittelevat sen satunnaiselle päivälle), tulee helposti vetäneeksi johtopäätöksiä brittien tyylitajusta. Tai oikeammin sen täydellisestä puutteesta (koskee muuten muitakin makuasioita, vai voiko joku väittää vastaan maistettuan peribrittiläistä ruokaa?).

Kyseessä on siis luonnonilmiö. Jos on omannut imperiumin, ei tarvitse välittää siitä mitä muut ajattelevat. Katsokaa vaikkapa nykypäivän imperialistisikoja, noita rapakon takana asuvia juntteja, jotka käyvät Euroopassa lähinnä esittelemässä sivistymättömyyttään (tai pudottamassa pommeja, miten vain). Brittien imperiumi vain oli niin pitkäikäinen, että kyseinen ilmiö on aiheuttanut saarella taantumusta jo syvällä keskiluokan harmaissa riveissä - niin syvällä, että ketään ei enää kiinnosta ulkonäölliset asiat. Voisi kuvitella, että eivätpähän ainakaan ole pinnallisia, mutta se on pelkkää harhaa. Hiukankin syvällisempään keskusteluun tällä saarella voi uppoutua ainoastaan maahanmuuttajien kanssa. Natiivit kun harvemmin pääsevät sukeltamaan syvälle mihinkään, koska rasva kelluu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jotakin lisättävää?