Rivitalossa on tunnelmaa

Rivari-idylli.

Olen joskus ihmeissäni kun ihmiset valittavat naapureiden metelöivän herkeämättä seinän takana. Voimakasta torvisoittoa, parisuhdeväkivallan sulosointuja ja nälkäänsä huutavia lapsia, joita alkoholisoitunut äiti ei jaksa vahdata, vaan on lähtenyt pubiin, ja kaikenlaisia muita alemman keskiluokan tuottamia luonnollisia ja osaksi luonnottomia ääniä. Ja sitten itse huudatetaan television saippuasarjoja maksimivolumella, jotta naapuria vi*uttaisi mahdollisimman paljon. Mietin aina, onko siinä rivarissa ihan pakko asua, jos se ottaa päähän noin kovasti? Jos muuttaa maalle, ei ole mekastavia naapureita. Jos asuu kaupungissa (tai jossakin sen lisääntymislähiöistä) ympärillä on paljon ihmisiä ja ihmiset tuottavat ääniä. Miksi tämä on joillekin niin vaikeaa hahmottaa? Liikaa loogisia vauvanaskeleita päättelyketjussa?

Mutta rivitalot nyt vain tuntuvat olevan se jokamiehen asumismuoto tällä saarella, aivan kuten kommarikuutiot ovat se perinteinen alemman keskiluokan asumismuoto Varissuolla, Soukassa ja Itäkeskuksessa. En ole sitä mieltä, että Suomessa on luokkia mutta terminä "alempi keskiluokka" kuvaa hyvin perinteistä kyynisyyteensä hukkuvaa ja siksi kaikessa epäonnistuvaa perussuomalaisia tai epätoivossaan demareita äänestävää lihaasyövää ja ahkerasti autoilevaa heteromiestä (tai toisinaan vielä säälittävämpää pubiruusuksi luokiteltavaa alkoholistinaista), jonka lapsista kasvaa samanlaisia ikuisia alisuorittajia, jotka tarpovat hautaansa omassa henkisessä ilottomuuden ja synkkyyden suossaan. Aivan samoja luusereita on täälläkin. Suomesta poiketen heillä ei vain ole mahdollisuutta notkua sohvallaan yhteiskunnan tuilla, vaan joutuvat raukat käymään töissä, koska muuten ei ole rahaa kasvattaa lapsia nyrkkeilysäkeiksi. Lopputuloksena maa on rauhallisempi, koska luusereilla ei ole energiaa käyttäytyä väkivaltaisesti fyysisen työn vietyä kaikki mehut tatuoiduista pohkeista.

Mutta asuu rivitaloissa muunkinlaisia ihmisiä. Kyseessä on erityisen kätevä asumismuoto onnettomille vanhuksille, joita kukaan ei käy katsomassa kun ystävät ovat kuolleet onnellisina viinaan ja huumeisiin ja sukulaisia ei kiinnosta pätkääkään - ei tarvitse kuin köpötellä piha-aidalle turisemaan joutavia naapurin yhtä katkeran vanhapiian kanssa ja päätyä päivittäin samaan lopputulokseen, että eilinen oli parempi päivä. Kun päihdepolitiikka ja valistustyö tekee vanhuksista katkeria yhteiskunnan rasitteita, sitä toisinaan toivoo, että olisivat käyneet humppaamassa ja lievittäneet stressitasoa vetämällä päädyt aika-ajoin - ihan vain pitääkseen mielenterveyden oikeissa uomissa sitten vanhemmalla iällä. Ja sitten valtionhallinnossa ihmetellään, että eivätkö nuo ikinä potkaise tyhjää miettiessään mistä saadaan tulevaisuuden eläkerahat kassaan.

Niin, asun kyllä itsekin rivitalossa. Mutta paremmalla paikalla rivin päädyssä. Ei ole kuin yksi seinänaapuri. Sellainen englantilaisen teen hajuinen vanha ja varmasti umpisen tylsä pariskunta, joka kasvattaa takapihallaan päärynöitä. Vaikka mistä minä tietäisin. En ole koskaan jutellut heille.