Punaisessa on jotakin kovin viehättävää. Auringonlasku on punainen. Punkku ja Brooklyn ale ovat punaisia. Royal Mailin postilaatikot ovat verenpunaisia. Hipin silmät ovat punaisia. Mars on ruosteenpunainen. Koko sana alkaa jo kuulostamaan hassulta, joten sen toistaminen saa aikaiseksi typerän olon. Mutta satuin näkemään kyseistä väriä katukuvassa ja ajattelin, että se on aivan liian aliarvostettu nykypäivänä. Ei näy enää punaisia lyhtyjä, punaisia varpaankynsiä, verenpunaisia tahroja asfaltissa, tai rantojen miesten punoittavia neniä. Näkyy ainoastaan Steven Leen punoittavat posket hänen kiertäessään snookerpöydän punaisia palloja hiki otsalla, näkyy punainen korvakoru pilkottamassa kirkkaan punaiseksi värjätyn muotitukan alta kun teinit ovat painumassa baariin lauantai-iltana ja näkyy luonnon punaisia värejä, nimittäin ruska.
 |
| Punainen puska. |
Mutta mitä ihmeellistä punaisessa, tuossa veren, sotamaalausten, kommunismin, ja ManU:n värissä sitten on? Ei niin mitään mutta kontrastina vihreään ja harmaaseen, joita on saanut katsella koko kesän, on siinä kuitenkin jotakin niin kovin jännää. Koska on lauantai, aion nauttia kaikesta punaisesta tänään. Ensin etsin punaisia planeettoja punaisten kääpiötähtien ympäriltä. Sitten käyn torilla ostamassa kaikenlaista punaista, kuten tomaatteja, paprikaa, chiliä, kirsikoita, punajuuria, ja mitä tahansa muuta syötävää, jota voi kuvailla punaiseksi.
Illalla aion mennä katsomaan punaisten paholaisten peliä punkkulasillisen ääreen ja matkalla aion kuunnella Baroness:n punaista albumia. Luultavasti saan iltaan mennessä punaisesta tarpeekseni ja voin palata lempivärini, eli mustan pariin. Musta on kaunis väri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotakin lisättävää?