Aavikko

Aavikko.

Onko tuo sellainen aavikkokataja? Jotakin hietikkovarpuja kuitenkin, jotka pistävät ja viiltävät kaikenlaisilla piikeillään, jos valkoinen mies menee alle metrin päähän tepastelemaan. En ymmärrä miten joku valitsee asua tällaisessa paikassa, vaikka Lontoon säähän tottuneena kuiva aavikkotuuli on suorastaan nautittava, kun hiki ei pääse kastelemaan ohimoa edes suorassa Auringon paisteessa (luulisin, en aio koettaa mennä suoraan paisteeseen aivan samasta syystä kuin en suosi myöskään lajityypillistä toimintaa hiekkarannoilla, johon liittyy mahdollisimman aktiivinen orvaskesin käryttäminen ja ihosyövän metsästys). Pysyn mielummin kahvimukin tai virvoitusjuomien ääressä ilmastoidussa sisätilassa. Ulos voi sitten uskaltaa uskaltaa illan hämärryttyä.

Vaikka Atacama ei olekaan mikään valkoisen miehen paikka, eikä oikein minkään muunkaan ihmisen paikka (villiaasit tosin näyttävät viihtyvän vuoren rinteillä), niin kannattaa täällä käydä ainakin näköalojen takia. Viimeksi kun näin näin monta vuorta samaan aikaan, tuijotin muistaakseni Tiibetin karttaa (tai sitten se oli elokuvissa, kukapa tietää). Että ovatkin viitsineet kasata kaikki nämä nyppylät juuri tähän yhteen ja samaan paikkaan.

Sveitsiläinen.

Mutta kyllähän sitä täytyy olla maisemia katseltavaksi, kun vuoren huipulla olisi muutoin kovin tylsää. Vaikka tarkoituksena onkin lähinnä nukkua päiväsaikaan (baarireissut eivät ole ainoa syy siihen, että päivä saattaa kulua torkkuessa), niin pakotin itseni nappaamaan kuvan sveitsiläisestä teleskoopista päiväunien välissä ennen kuin hiippailen hämärän saavuttua suuntailemaan sitä kohti mitä kummallisempia taivaan kohteita. No oikeastaan robotiikka hoitaa suuntaamisen. Ja jonkin insinörttisedän näppäilemä ohjelmisto kontrolloi sitä robotiikkaa, kunhan sille syöttää koordinaatit. Ja James valitsi kohteet, joten minulle ei juuri hommia jäänyt. Mutta kuitenkin. Kyllähän sitä nyt vuorelle kannattaa aina silloin tällöin kiivetä, vaikka joudunkin menemään itse vuoren luokse sen ollessa liian ylpeä tullakseen minun luokseni (en tainnut olla tässä suhteessa Muhammedia parempi, hemmetti).

Näköala on kuitenkin aivan kohtuullinen suhteutettuna vaivannäköön. Jouduin kuitenkin istumaan bussissa ainakin kaksi tuntia. Sellainen rahvaan kulkupeli, jossa takapuoli puutuu tunnottomaksi.

Mäennyppylät.