Piikikäs puutarha

Piikikäs kasvusto

Voin vakuuttaa, että tuntuman ottaminen chileläiseen kasvustoon on kivuliasta. Ja sitten tarvitaan pinsettejä, laastaria ja desinfiointiaineita (siis myös haavat on syytä desinfioida, jotteivät tulehdu). Ja on täysin varmaa, että kaikkia piikkejä ei saa kaivettua talteen ihon alta, vaan jäävät sinne muistuttamaan kasvikunnan tehokkaista puolustusmekanismeista. Kuka käski kaatua kaktukseen matkalla alas vuorelta, vaikka reitinvalinta olisikin ollut optimaalinen ja mukaillut mäen gradienttia. Onneksi nämä piikikkäät paholaiset eivät sentään hyökkää kimppuun, kuten saattaa käydä varomattomille autoilijoille näiden körötellessä kotikatua ja houkutellessa lyhtypylväitä, liikennemerkkejä ja postilaatikkoja hyökkäämään kimppuunsa aivan pyytämättä ja yllättäen.

Eivätkä kasvustot ole sen siloposkisempia myöskään observatorion pihamaalla, huolimatta puutarhurin päättäväisistä kitkentäsessioista (tämä on tietenkin vitsi, koska jos palkan maksaa pähkinöinä, niin palvelukseen saa korkeintaan apinan tai jatko-opiskelijan). Kaktukset eivät kuitenkaan taida kuulua kitkentäkohteisiin, koska vaarallisen työn lisää ei makseta. Siksipä meinasin saada toiseenkin kyynärvarteen piikeistä verisiä merkkejä kävellessäni kaktustarhan halki tutustumaan alueen teleskooppivalikoimaan. Vaikka en niistä juuri mitään ymmärräkään. Ne ovat niitä astronoomikkojen juttuja. Taidan itse tyytyä vain ihastelemaan kasvikunnan yksilöitä - ja niitäkin turvallisen välimatkan päästä, etteivät pääse yllättämään kuten faksit kepulaisia (samojen juttujen uusiokäyttö pistää huolestuttamaan mutta luultavasti kuumuus on vain saanut pääni pehmenemään, joten ei ole syytä huoleen).

Puutarha.