 |
| Punainen kanuuna. |
Tällä kanuunalla ei ammuta kärpäsiä, vaikka muuttuisivat härkäsiksi. Kyseinen sveitsiläisen insinööriosaamisen taidonnäyte on ennemminkin verattavissa (vaikka sitä kanuunaksi kutsutaankin) thaimaalaisen marjastajan mustikkakoriin. Ja ei, ei sillä kerättäisi mustikoitakaan, vaikka vuorenrinteillä kasvaisivatkin, vaan fotoneita, näitä vikkeläliikkeisiä sähkömagneettista voimaa välittäviä hiukkasia, joiden virtaa kutsutaan joskus kansantajuisesti "valoksi". Fotonikoriin siis kerätään riittävä määrä hiukkasia (jos tämä kuulostaa taikuudelta, niin sitä se on minunkin mielestäni) aina tiettyyn rajaan asti (vähän kuin suomalaisessa oluttuopposessa siihen puolen litran viivaan asti), jotta fotoneita saadaan kannettua tietokoneelle riittävä määrä mutta jotta eivät pääse läikkymään niin sanotusti reisille matkalla takaisin muun pöytäseurueen luokse. Kylläpä tulikin jano.
 |
| Nestepytty. |
Tämä puolestaan ei ole oluttynnyri (edelleenkin janottaa), vaan astia, jossa säilytetään nesteytettyä typpeä, tuota jokaisen fysiikan laboratorion kulutustuotetta, jonka avulla voi tehdä esimerkiksi magneeteilla leijuvia junia (kuten Shanghain lentokenttäpikavuoro tai Turun yliopiston pikkuruinen maglev juna) tai sitten vodkasorbetteja, joita voi sitten kivasti lusikoida suuhunsa mutta ainoastaan päihtymistarkoituksessa, joten sopinevat lähinnä opiskelijabileisiin. Tai sitten sillä voi jäähdyttää sen kanuunan alle sijoitetun "marjakorin" sopivan viileään lämpötilaan. Antakaas kun selitän. Aivan kuten teurastamolta tullutta sisäfilettä kuuluu säilyttää kylmässä aina kaupan tiskille asti (nälkäkin taitaa vaivata), myös oluttuoppiin, tai siis marjakoriin, eli fotonikoriin, kerätyt fotonit pilaantuvat nopeasti liiassa kuumuudessa. Jos on liian lämmintä, ne saattavat karata jonnekin observatorion nurkkiin samalla tavalla (no melkein) kuin liian lämmin olut kuohuu ja pursuaa ulos siitä tuopposesta, jos sitä ei ole kaadettu maltilla. Ja sitten se on taas reisillä. Tai jotakin sinne päin.
 |
| Toimisto. |
Koko ylläkuvattua toimitusta voi sitten seurata tylsistyneenä näytöiltä, joilta saa selville yhdellä silmäyksellä niin planeettojen asennot kuin oluttuoppien lämpötilat - ja täysin reaaliajassa. Oikeastaan koko toimitus on automatisoitu paremmin kuin sen pipaa viilentävän oluttuopposen tarjoiluprosessi, joten ehdin jo hetken ihmettelemään miksi vaivauduin kunnioittamaan paikkaa läsnäolollani. Olisin huomattavasti mielummin vaikka poimimassa mustikoita. Tai sitten sen rakkaudella kaadetun oluttuopposen äärellä. Taidankin toteuttaa jälkimmäisen operaation heti kavuttuani alas tältä lentävän spagettihirviön ja baarimaijojen hylkäämältä kukkulalta.
Kannattaa muuten huomata tarkkaamon pöydälle huolellisesti asetetut nenäliinat. Niillä on tarkoituksensa - multikiljardin instrumentteja käytettäessä mitään ei jätetä sattuman varaan. Niitä tarvitaan sitten kun homma on jo reisillä (tai marjat maassa) ja tulee itku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotakin lisättävää?