Hengenahdistuksia

Maisema.

Pysähdyn tasaamaan hengitystäni tien laitaan. Hikipisarat putoilevat hiljalleen kuumaan asfalttiin mutta haihtuvat ennen kuin ehtivät jättää siihen märkää jälkeään. En ole maailman katolla mutta voisin aivan yhtä hyvin ollakin, päätellen henkeäsalpaavasta maisemasta lumihuippuineen (ikävästi lumilepardit ovat toisaalla ja laskettelukeskukset ovat vielä kiinni).

Euroopassa seikkaillessaan sitä ei ainakaan ole päässyt tottumaan siihen, että "ysipistekakkonen" on suunnilleen jokapäiväistä kauraa. Enkä nyt puhu sellaisen kovien jätkien sukuelimen jatkeen kaliiberista, vaan maanjäristyksestä richterin asteikolla. Vertailun vuoksi, "kasipistekasi" tappoi hiljattain yli kymmenentuhatta ihmistä Iranissa ja alle seiskan pikkuinen täristys tuhosi koko Haitin infrastruktuurin (sikäli kun sitä oli olemassa) jättäen satoja tuhansia kodittomiksi ja tappaen tuhansia. Paikallisia tämä pieni järistys huvitti, kun shampoopullot putoilivat kaupoissa hyllyiltä ja kaksi ihmistä kuoli sydänkohtaukseen taikka mihin lienee hengenahdistukseen. Itse en valitettavasti päässyt kokemaan moista luonnonoikkua, koska se sattui noin tuhat kilometriä pohjoisempana. Harmin paikka. Pitänee lähteä metsästämään jälkijäristyksiä paikan päälle.

Kaikki tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että maisema vain paranee vanhetessaan. Andit nimittäin kasvavat edelleen, joten taidan ottaa mukavan lepoasennon, lasillisen jotakin kylmää ja kirpeää juomaa (kaipirinja sopisi) ja viettää iltapäivän tarkkaillen vuorten kasvua. On syytä ottaa rennosti, ettei ala ahdistamaan - ja sellainen peli ei kyllä vetele.