Turvassa, kujalla

Varovasti.

Yliopisto pitää huolta omistaan ja suojelee sekä henkilökuntaa että opiskelijoita kaikilta vaaratekijöiltä. Kuten esimeskiksi ajoneuvoilta, jos ovat liikkuvia. Silloin niistä pitää varoittaa toisin kuin ajoneuvoista, jotka eivät liiku. Olkoonkin, että liikkumattomat ajoneuvot nyt ovat lähinnä verrattavissa sellaisiin turhakkeisiin kuin grönlantilaiseen jääkaappikauppiaaseen tai libyalaiseen sateenvarjovuokraamoon, on silti normaalijärjellä varustetuille ihmisille jokseenkin selvää, että tiet on nimenomaisesti rakennettu sitä varten, että ajoneuvot liikkuvat niitä pitkin. Arvostan luonnollisesti ajatusta siitä, että kadut ovat ihmisiä, eivät autoja varten, mutta ihmiskunnan sivistysaste ei vielä riitä kyseisen tosiasian havaitsemisee ja siksi ajoneuvot liikkuvat latkossakin asfaltoiduilla ja kiiltävillä merkeillä varustetuilla kaistaleilla maata. Ja on täysin totta, että on vaarallista mennä hortoilemaan niille esimerkiksi baarista palatessaan - joskin autotiet ovat turvallisempia kuin Turun jokiranta, koska autoilijat saattavat saada yllättävän humaanisuuskohtauksen ja väistää mutta virta vie varmasti.

Kujalla.

Koska haluan minimoida tapaturmien mahdollisuuden, yritän pysytellä mahdollisimman kaukana niistä ikävistä paikoista, missä on "vaarallisia liikkuvia ajoneuvoja". Koetan siis pysytellä kujalla. On turvallisempaa hortoilla keskiviikkohutikassa kotia kohti kun molemmilla puolilla on kätevä aita, johon voi tukeutua sään sattuessa olemaan liian tuulinen viivasuoraan etenemiseen. Joskin silloinkin jää jäljelle joitakin vaaratekijöitä, kuten se, että saa päähänsä kävellä niiden "lyhtypylväiden välistä", sen sijaan, että kiertäisi sen aavistuksen kauempaa. Lyhtypylväät tosin harvemmin tappavat ketään - toisin kuin liikkuvat ajoneuvot, jotka lahtaavat vuosittain 1700 brittiä, joskin uhrimäärä on pudonnut viidestätuhannesta sitten 90-luvun.

Taisin juuri tehdä merkittävän havainnon. Britanniassa kuolee vuosittain 27 ihmistä liikenteessä miljoonaa asukasta kohti, kun taas Suomessa vastaava luku on 47. Tämä taitaakin olla ensimmäinen koskaan havaitsemani asia, jossa tämä imperialismin kehto ja hauta on Suomea sivistyneempi. Olen siis lahes kaksi kertaa paremmassa turvassa hortoillessani baarista kotiin täällä kuin suomalaisparat. Lämmittää kovasti mieltä nauttiessani illalla Trooperia, tuota maailman kliseisintä mallasjuomaa keskustan kapakassa. Siitä ei voi kieltäytyä yksikään rockmusiikkia kuunnellut setämies.

Trooper.

Seuraava tekosyy

Maailmassa on taas niin valtavasti ihmeellisiä asioita, että joskus tällä imperialismin kyllästämällä saarella istuessaan on aivan pakko koettaa jäsennellä niitä mielessään ja asettaa niitä kontekstiinsa. Yksi sellainen on tämä "islamilainen" valtio (lainausmerkeissä, koska kyseisen uskonnon kanssa asialla ei ole mitään tekemistä - kunhan vain vallanhimossaan koettavat saada itselleen alamaisia), joka vie länsimaista lehdistöä kuin pässiä narussa (ja twiittaa ahkerammin kuin eräs duracell-pääministeri) yhä kiihtyvällä tahdilla. Koetetaan kokeeksi miettiä miksi yhdet uskonnolliset hullut yhdessä maailman kolkassa saavat niin paljon palstatilaa. Sivuutan kuitenkin aivan aluksi sen, että kehtaavat ilkimykset kyseenalaistaa brittien karttaan rajoiksi vetämiään viivoja, koska maassa on jo totuttu siihen, että imperiumin romahduksen jälkeen ihmisillä tulee tarpeita muokata niitä karttapallon viivoja ihan kohtuullisen rankallakin kädellä, kuten intialaiset tietävät.

Uudet rajat.

Ainakin murhaavat paljon ihmisiä siellä Syyrian ja Irakin syrjäseudulla. Aivan varmasti se on tuomittavaa ja YK:nkin puolelta on kuulunut ääniä, että kyseessä saattaa olla joidenkin vähemmistöjen kansanmurha. Mutta naapurissa on meneillään kansanmurha ilman konditionaalia (ainakin jokaisen riippumattoman tarkkailijan mukaan) ja vieläpä länsimaisten hallitusten tukemana (muistanpa suomalaistenkin yritysten myyneen sotatarvikkeita kansanmurhaa tukemaan, olisiko se aika lopettaa?). Se puolestaan ei kiinnosta mediaa muutoin kuin kerran kesässä ja poliitikot kilpailevat siitä kuka tukee Israelin fasistihallintoa vankimmin, joten kansanmurha sinällään ei voi olla mielenkiinnon ja tuomitsemisinnon syy. Ja länsimailla nyt muutenkin on synkkä historia murhanhimoisten diktaattoreiden tukemisessa ja ihmisten tappamisessa, joten humanitääriset syyt voi unohtaa heti kättelyssä. Mieleen tulee eräskin irakilaisten massamurha estämällä lääkkeiden toimitukset maahan - ainakin puolimijoonaa kuollutta, puolet heistä lapsia, ja pakotteilla oli vankka länsihallitusten tuki koska Saddam oli ikävä setä, joka ei totellut käskyjä (sitä ennen Saddam oli mukava kaveri, koska totteli käskyjä ja osti kurdien kaasuttamiseen ainekset länsimaista). Jos palestiinalaisten kansanmurha (josta israelilaispoliitikot avoimesti puhuvat, joten en näe syytä epäillä) ei kelpaa esimerkiksi, niin voin heittää toiseksi esimerkiksi vaikkapa Ruandan, jossa viisi miljoonaa ruumista ei saanut ainuttakaan länsimaista johtajaa edes räpäyttämään silmiään, koska eivät aikoinaan nähneet "humanitäärisen väliintulon" (eli maan pommittamisen kivikaudelle) olevan tarpeeksi tuottoisaa ryöstettävien luonnonvarojen puuttuessa. Ja olivat sitäpaitsi niitä hassun värisiä epäihmisiä, joilla ei ollut edes rahaa ostaa kunnon aseita, vaan tyytyivät viidakkoveitsiin tappopuuhissaan.

Mutta ehkäpä näitä "islamisteja" pidetään mediassa esillä, koska ovat poikkeuksellisen murhanhimoisia (tai oikeastaan unohdetaan murhanhimoisuus tässä vaiheessa, koska eivät pärjää USA:lle tai Britannialle millään mittarilla - eivät ainakaan ruumiiden määrässä) ja julmia, koska menivät ja leikkasivat amerikkalaisreportterilta pään irti. Mutta samaan aikaan viimeisen kuukauden kuluessa saudit leikkasivat parikymmentä päätä "terroristeilta" tai niiksi epäillyiltä (kyseessä on mukava termi, koska kaikki ikävät ihmiset voi nimetä terroriiteiksi ja sitten teloittaa ilman oikeudenkäyhtiä, kuten brittien ja amerikkalaisten esimerkki osoittaa jo toista vuosikymmentä), ja saudit ovat kivoja kirkkanvalkeisiin kivoihin kaapuihin ja hassuihin huiveihin pukeutuneita kivasti öljyä kauppaavia ja aseita ostelevia setiä, joten ei se mestaaminen kenestäkään tee julmaa. Eikä syynä voi olla sekään tosiasia, että kyseessä oli reportteri, koska amerikkalaisilla ja briteillä on kiusallinen tilasto Irakin miehityksen ajalta, jolloin lahtasivat tahallisesti runsaat kymmenkunta kyseisen ammattikunnan edustajaa (mitäs tekivät juttuja siviilejä ampuvista sotilaista), mikä ei kiinnostanut juuri ketään. Sekään ei siis tee näistä kalifaatiksi kalifaatin paikalle havittelevista sapelinkalistelijoista mitenkään erikoisia (puhumattakaan siitä, että miehen USA:n kansallisuus olisi syynä - amerikkalaisille ei tule omantunnontuskia omien maanmiehiestensä lahtaamisesta tai muutoin muuttaisivat ironisesti lähi-itää muistuttavaa mutta huomattavasti "islamisteja" murhaavampaa asekulttuuriaan, jossa vaikkapa yhdeksänvuotiaalle voi laittaa konepistoolin käteen).

Jäljelle jää vain yksi selitys. Irakin ja Syyrian "islamistit" eivät suostu tanssimaan länsimaisten pillien mukaan, joten heitä on vastustettava valjastamalla mediakonsernien koko propagandakoneisto uuteen sodanlietsontaan (muutoin ase- ja raaka-ainemarkkinoilla tulee laskukausi ja se ei ole hyvä asia bisneksen kannalta). Vai miksi muutoin Tony "massamurhaaja" Blair peräänkuuluttaisi, että Irakin miehitys meni pieleen, joten se on korjattava uudella miehityksellä (rauhanlähettilään kassavirta pienenisi kiusallisesti, jos hän oikeasti hoitaisi hommansa ja rauha saapuisi). Muutakaan tekosyytä en keksi, koska sotarummut ovat pärisseet jo parin vuoden ajan ja ohjuskauppiaat lobbaavat hallituksia sotatanssiin minkä ehtivät - ja pommit saadaan matkaan kunhan keksitään sopiva tekosyy, jolla homma myydään oman maan lammaskatraalle (eli äänestäjille). Ja riippumattomana todistuskappaleena toimivat tuomitsevat kommentit länsimaiden hallinnoista kun Arabiemiraatit pommittivat hävittäjillään Libyan vastaavia "islamisteja". "Moinen vaarantaa maan demokratiakehityksen" kun taas Ranskan ja Britannian rauhanpommit pari vuotta sitten tekivät maasta välimerellisen paratiisin, eivätkä edes tappaneet montaa tuhatta siviiliä. Kuka hemmetti antoi luvan tappaa ihmisiä pommeilla kutsumatta meitä kekkereihin mukaan?

Osasyynä on tietenkin se, että tarvitaan iso paha vihollinen (sota huumeita vastaan, sota rikollisuutta vastaan, sota terroria vastaan, seuraavaksi luultavasti noitavainot tai jotakin muuta aivan yhtä hyödyllistä), jotta poliittisen eliitin omat bisnekset jäisivät huomiotta - ja kätevästi "islamistit" saavat kaupan päälle rekrytointiapua kun humanitääriset pommit taas kohta lentävät tuhannen ja yhden yön maan iltataivaalla ja vain muutaman julkisesta kukkarosta asebisneksen laariin kavalletun dollarin tähden. Kaikkein suurin mysteeri onkin kuinka kauan länsimaiden näennäissivistyneet asukkaat jaksavat katsoa plutokratioidensa murhan- ja vallanhimoa. Pari tuhatta Irakissa riehuvaa arabia on sen rinnalla lähinnä naurettava pikku juttu.

Rautalangasta

Lasku.

Mitä tapahtuu, kun britti saa käsiinsä kuvassa näkyvän laskun? Ensin iskee paniikki ja sitten soitetaan hätäpäissään firman puhelinkeskukseen, jossa skotlantilainen naisääni vastaa jo tunnin jonotuksen jälkeen ja koettaa selittää kelvottomalla englanninkielellä mistä on kyse. 

   - Hyvää päivää, miten voin auttaa? 
   - Päivää. Tuota, kun sain tällaisen laskun ja sitä tässä vain kyselisin, että mitäköhän minun nyt pitäisi tehdä?
   - No antakaas kun autan. Minkähänlaisesta laskusta tässä on kysymys? 
   - Tässä lukee teidän firmanne nimi ja minulle tämä on lähetetty. Mutta sitten sanotaan, että olen velkaa £0.00 ja minä tässä ihmettelin, että mitä minun nyt pitäisi tehdä?
- Selvä. Se tarkoittaa luultavasti sitä, että teidän ei tarvitse maksaa penniäkään tällä kertaa. Onko teidän kaasun kulutuksenne ollut olematonta viime aikoina? 
- No tuota en minä nyt tiedä... en minä nyt kyllä ole kovinkaan paljon varmasti käyttänyt kun olin sukuloimassa tuolla maaseudulla koko alkukesän ja sitten matkustin...
   - Selvä! Asia on selvä. Teidän ei siis tarvitse maksaa mitään.
   - Jaa, no mutta mitäs minun nyt sitten pitäisi tehdä? 
   - Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Asia on kunnossa, kiitos soitostanne. 
   - ... 

Toisaalta kuvan mukaisi laskuja on ihan mukava saada. En vain ymmärrä miksi nollalaskuja lähetetään kenellekään (tietenkin kyseessä on aukko ymmärryksessäni, koska yrityksethän eivät koskaan tee mitään tarpeetonta kuten uusliberaalin kapitalismin kannattajat vannovat). Ja miksi niissä lukee rautalangasta (tai ratakiskosta tässä tapauksessa) väännettynä, että laskua, joka summa on £0.00 ei tarvitse maksaa? No tietenkin ihan vain siksi, että keskiverto brittikin ymmärtäisi. Populaation matemaattiset suoritukset menevät jatkuvasti nollalla jakamiseksi ja omenoiden ja appelsiinien summaamiseksi, joten en jaksa olla edes kovin yllättynyt.

Mutta ei siellä yritysmaailmassakaan ole niitä kaikista terävimpiä kyniä penaalissa. Olisin kyllä kiinnostunut pienentämään laskuani entisestään mutten usko, että kyseinen kaasufirma suostuu moiseen - se kun tarkoittaisi, että maksaisivat minulle siitä kunniasta, että ole suostunut heidän asiakkaakseen.

Anarkistit

Ne ikävät anarkistit riehuvat nykyään joka paikassa, heittelevät polttopulloja ja kivittävät poliiseja. Paitsi, että Yhdysvaltojen Fergusonissa mokoma touhu loppui kuin seinään kun puolisotilaalliset poliisivoimat ottivat käyttöönsä väestön hallintaan tarkoitetut tarkka-ampujat, panssariajoneuvot ja kumiluodit yhdessä kyynelkaasun kanssa. Kun aseita on enemmän kuin laki sallii (silloin tietenkin muutetaan lakia), niin niille on keksittävä myös käyttötarkoituksia tai muuten niihin ei saa enää rahoitusta seuraavassa budjetissa. Ja se selittääkin maan luisumisen muiden fasistivaltioiden joukkoon niin lehdistönvapaudessa, jossa Amerkan Yhdysvallat on hiukan Romaniaa ja Papua-uusi Guineaa heikompi mutta päihittää juuri ja juuri sentään sellaiset vapauden majakat kuin Nigerin ja Haitin, kuin yhteiskunnan militarisoinnissa (jopa Yhdysvaltojen verovirastolla ja ilmatieteen laitoksella on oma SWAT erikoisjoukko - en edes uskalla arvailla miksi).

Kuvainnollista.

Puolalaiset anarkistit ovat tottuneet huomattavasti vapaampaan yhteiskuntaan (historian suurta ironiaa kun ajattelee kummalla puolella rautaesirippua maa makasi), jossa lehdistönvapaus on samaa tasoa kuin Kanadassa tai Irlannissa ja jossa pahaa oloa puretaan väkivallattomasti maalaamalla talojen seiniin kuvia. Ei aio koettaa tulkita tuon maalauksen sanomaa mutta sen taustalla on varmasti suuria ajatuksia ja viiltävää yhteiskunnallista kritiikkiä. Yhdysvalloissa sen maalaajat olisi todennäköisesti ammuttu poliisin toimesta - tai ainakin lavastettu terroristeiksi CIA:n peiteoperaatiossa, joitden tarkoituksena on toimittaa satunnaisesti valitulle herkälle mielelle niin räjähteet kuin toimintasuunnitelmakin, jotta voidaan sitten sanoa, että suuri terrori-isku tuli estettyä ja paha terroristi mätänee Guantanamossa lopun ikäänsä mutta vain ihan pikkuisen kidutettuna.

Seinämaalaus.

Itse taidan olla hiukan enemmän sellainen ikävä anarkisti, koska haluan, että ihmiset saavat päättää omista asioistaan mahdollisimman vapaasti kunhan eivät vahingoita ketään. Itse asiassa, olen sellainen anarkistivassarihippi ainakin amerikkalaisella mittapuulla, joka on skaalattu muistuttamaan sosialismia rikkaimmalle prosentille mutta kivikovaa kapitalismia kaikille sitä köyhemmille. Hemmetti, olen vasemmistolaisempi kuin Gandhi tai Dalai Lama ja liberaalimpi kuin juuri kukaan tunnettu poliittinen vaikuttaja Mandela mukaan lukien (kyseiset herrat tosin elivät huomattavasti konservatiivisemmissa yhteiskunnissa). Jos joku kykenee oleman vasemmistolaisempi (-7.13 pistettä) ja liberaalimpi (-7.03 pistettä), niin kyseessä on varsin vakuuttava suoritus.

En silti koe olevani anarkisti millään tavalla. Mutta poliittisen pelikentän toisen äärilaidan pelurit varmasti kutsuisivat minua sellaiseksi (luultavasti kutsuisivat terroristiksi - kuulenko jo mustien helikopterien pärinän?). Itse kutsuisin oikeistoa, johon testin mukaan kuuluu niin Hu Jintao, Bashar al-Assad, Benjamin Netanyahu kuin Mitt Romneykin (Obama ja Cameron tiukasti kintereillä) lähinnä vaarallisiksi ihmisvihaajiksi, joiden rinnalla Mahmoud Abbas ja Hugo Chavez näyttävät lähinnä mukavilta humanisteilta. Siis ainakin tuon edellämainitun testin mukaan.

Jehoviidakko

Jehoviitat ovat varsinaisia riesoja. He lukevat pienestä kirjastaan toimintaohjeita jokaiseen tilanteeseen, tyrkyttävät ajatuksiaan (eli pääjehoviitan päähän iskostamia hokemia), ja jakelevat mainospostia ohikulkijoille. Häiritsivät mokomat minuakin tehdessäni sosiologian piiriin kuuluvaa tutkimusta siitä minkälaisia takaisunkytkentöjä ja vaikutusmekanismeja näiden jeesustelijoiden ja yhteiskunnan välillä on. Sain selville, että ovat niin marginaalissa, että herra Fermatkin voisi kirjoittaa muutaman todistuksen heidän ja yhteiskunnan väliin, jos eläisi (olisin erityisesti kiinnostunut näkemään sen elegantin todistuksen viimeiselle teoreemalle, jonka todistamiseen meni myöhemmin vuosikausia ja noin sata sivua tiivistä loogista päätelmää).

Jehoviittakuoro.

Menin tosin mittauksia tehdessäni vaikuttamaan mittauskohteeseen, mikä ei tosin ole kovinkaan yllättävää, kuten kvanttimekaanikot hyvin tietävät. Kysyivät mistä olen kotoisin ottaessani kuvia tutkimuskohteesta ja siinä sivussa menin häiritsemään herkkää henkistä tasapainoa toteamalla, että harrastuksiini kuuluu uskonnollisten sekopäiden dokumentointi - siis ihan vain varoittavana esimerkkinä. Eivät osanneet arvostaa, vaan jatkoivat yritystä aivopestä ohikulkevia pikkulapsia, kuten lahkolaisilla aina on tapana.

Oikeastaan kävisi hiukan sääliksi ja kiukuttaisi ellen tietäisi kyseisten lahkolaisten olevan suhteellisen harmittomia niin itselleen kuin muillekin. Lasten aivopesun vain saisi kriminalisoida. Ei voi olla olemassa jehoviittalapsia, muslimilapsia tai juutalaislapsiakaan, koska kyseisiltä lapsilta ei ole asiaa kysytty hahmottamiskyvyn puutteessa. Aivan samalla tavalla kokkarivanhemmille ei synny kokkarilapsia, kepulaisvnhempien lapset eivät ole kepulaislapsia ja vihervassarivanhempien lapset ovat nekin vain lapsia ilman poliittista painolastia. Uskonnollisiin yhteisöihin kuulumiseen pitäisikin asettaa ikäraja, mieluiten kahdeksantoista, koska sitä nuoremmat eivät saa laillisesti sekoittaa päitään muillakaan keinoilla. Luulen tosin, että ihmiskunnan pitää sivistyä vielä tovin ennen kuin lastensuojelu pääsee riittävälle tasolle. Sillä aikaa jehoviitat ja muut sekopäät saavat pelotella lapsia helvetin tulilla ja mörökölleillä aivan laillisesti. En tosin ymmärrä miten toiminta eroaa muusta henkisestä väkivallasta, joka on jo määritelty rangaistavaksi lakipykälissä, ja jonka perusteella kaikki lapsien indoktrinoijat sietäisivät päätyä vähintäänkin viranomaistarkkailuun. Mutta ehkäpä en vain kykene ymmärtämään liian vaikeita asioita.

Teknologian orjat

Teknologia ja hiippalakit.

Mieleeni tuli herra Clarken kuolematon sanonta, jonka mukaan "mitä tahansa riittävän kehittynyttä teknologiaa on mahdotonta erottaa taikuudesta". Puolassa sen sijaan turvaudutaan vanhoihin ja toimivaksi havaittuihin menetelmiin, kuten trollityövoiman häikäilemättömään käyttöön. Trolleille ei tarvitse maksaa paljoakaan palkkaa - mukillinen simaa kerran kesässä pitää ne tyytyväisinä - ja pienen kokonsa vuoksi niitä voi sijoittaa kätevästi vaikkapa pankkiautomaattien sisälle laskemaan rahoja ja antamaan niitä ihmisille pankkikortin tietoja vastaan. Nyt kun asiaa ajattelee, niin trolli parkoja hyväksikäytetään muissakin apinan ajattelukykyä vaativissa suorituksissa, kuten kassakoneen käyttö (Tesco on hyväksikäytön edelläkävijä - yrityksen "automaattikassakoneet" perustuvat samaan trolliperiaatteeseen, simamukit mukaan lukien), pyykin pesu (mikä muukaan niitä vaatteita siellä koneen sisällä jynssää?) tai vaikkapa autoilu (polkevat poloiset niin perhanasti siellä pellin alla).

Itse asiassa, näitä herttaisia tötteröhattuja on kotitalousorjina (ei se simamuki vain vastaa työehtosopimuksen määrittelemää minimipalkkaa) sellainen määrä, että 1800-luvun etelävaltioiden puuvilla plantaasit vaikuttavat oikeastaan ihan kohtuulliselta orja-avusteiselta liiketoiminnalta. Ja kun lehdestä saa taas lukea, että jenkit eliminoivat terrorismista epäiltyjä (suosittu eufemismi ihmisten murhaamiselle) lennokeilla, niin kenen luulette istuvan niiden "robottipommikoneiden" ohjaimissa? Aivan. Ei siellä ole tilaa ihmisille ja nämä menninkäiset tottelevat käskyjä lahdata vauvoja ja vaareja kyselemättä aivan kuten länsimaiset mordernit armeijat tapaavat tehdä. Eivät ole mitään vihervassari-kukkahattutätejä, vaan karskeja lihaasyöviä parrakkaita heterotrolleja, joiden toimintaan voi aina luottaa.

Käyttämäni sylitietokoneen toimintaa on sensijaan vaikeampi hahmottaa, koska se on niin litteä, että trollienkin on vaikea ahtautua sen sisälle koneenkäyttäjiksi. Sanoivat koulussa, että tietokoneet toimivat elektroneilla mutta minä en sellaista kerettiläisyyttä usko. Kaikelaisia tiedeuskovaisten haihatteluita. Seuraavaksi varmaan väittävät, että Maa kiertää Aurinkoa tai jotakin muuta aivan yhtä hullua. Lähetän trollipartion mokomien huijareiden perään, jotta oppivat olemaan.

Yhteiskunnan marginaalissa

Akateemikko.

Kyllä uusliberaaleja näkemyksiä talousteoriasta kannattaa opiskella. On syytä tuntea vihollisen ajatusmaailma, jotta sitä vastaan voi taistella. Tarkoitan siis sitä promillejengiä, joka haluaa rikastuttaa itseään enemmistön kustannuksella. Jengin jäsenet erottaa niistä mopopojista siitä, että käyttävät valkoisia kauluspaitoja ja mustia pukuja nahkaliivien sijaan.

Tonttuparka (vai mikä lienee trolli) ei vain ole ymmärtänyt, että hahmottaakseen talousteorian suuria viitekehyksiä ja kyetäkseen ennustamaan kurssien käyttäytymistä, on ymmärrettävä myös hiukkasen todennäköisyysmatematiikkaa ja tilastotiedettä ja omattava rahtunen loogista päättelykykyä (kuten tunnettua, usean ekonomistin ennustuskyky on samaa luokkaa ilmaan heitetyn kolikon kanssa).

Yksinäinen akateemikko.

Kyseinen trolli ei ole päässyt vielä jännän äärelle, koska jöpöttää vain päivästä toiseen kadunkulmassa ahmimassa akateemista kirjallisuutta. Vaikka tieto lisääkin tuskaa, niin tässä tapauksessa pahimmat kipupisteet löytyvät sosiaaliselta puolelta. Kun kaikki opiskelukaverit ovat lähibaarissa imemässä lagereitaan ja kaatamassa viinaa kitusiinsa, kuten opiskeluelämään kuuluu, on kovin kiusallista havaita olevansa yksin opiskelemassa Keynesiläisiä periaatteita ja muita valtavirtatalousteorian ajatusvirheitä. Ajatusvirhe on tietenkin siinä, että kun havainnot osoittavat teorian vääräksi, sitä ei hylätä kuten tieteessä tehdään, vaan havainnot selitetään vääriksi tai jollakin tavalla poikkeuksellisiksi.

Pallo jalassa.

Mutta on tietenkin parempi olla ajatusmaailmansa vanki kuin oikea sellainen. Kuka sitä nyt ehdoin tahdoin haluaa tiilenpäitä lukemaan, vaikka olis millainen lukutoukka. Trollit nyt vain ovat kovin syrjityssä asemassa keskisessä Sleesiassa - syrjittyinä, unohdettuina ja poliisin mielivallan kohteena. Keskimaassa olisivat asiat paremmin mutta kun lentoliput ovat niin kovin kalliita ja institutionalisoitu syrjintä estää trolliparkoja saamasta edes passia, jotta voisivat poistua maasta laillisin keinoin. Ja sitten ollaankin jo tekemisissä trollikauppiaiden kanssa ja häkkihän siitä heilahtaa, jos sattuu jäämään kiinni.

Vapauden kaipuu.

En haluaisi olla trollina trollin paikalla kaltereiden takana seuraamassa päivästä toiseen kun kauniit ja rohkeat harrastavat pariutumisrituaaleja kadun toisella puolella sijaitsevassa ravitsemusliikkeessä. Rituaaleilla tarkoitan tietenkin tarvetta esitellä vastakkaiselle (tai samalle tai molemmille) sukupuolelle lagerin imemisen tai viinan kitusiin kippaamisen jaloja taitoja. Kyseessä on siis ihmiskunnan universaali rituaali, jota harrastavat niin nuoret ja vanhat kuin köyhät ja rikkaatkin. Trolliparat vain joutuvat turvautumaa viinatrokareiden kotipolttoiseen metanoliseokseen ja näköhän siinä touhussa on vaarassa kuten pohjalaisilla katumarkkinoilla (metanolin lisäksi siksi, että ne näkönsä menettäneet saattavat survoa sen moransa keuhkon sijasta silmään). Ja Sleesiassa poliisi heittää häkkiin trollin kuin trollin, jos sattuvat heilumaan hutikassa julkisella paikalla. Ovat raukat samassa asemassa kuin musta mies Yhdysvalloissa. Päähän potkittuina, yhteiskunnan marginaalissa paskaduunien armoilla ja vailla mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään. Kysykää vaikka Barakilta.

Puolalainen perunamaa

Kun puolalaisten suosikkilukemistoon kuuluu "tuhat tapaa valmistaa ruokaa perunasta" (kuulemma joissakin annoksissa saa kerettiläisesti käyttää kaalia tai sipulia), niin voisi kuvitella, että peruna olisi maan suurimpia vientituotteita. Ei aivan, vaikka maa onkin Euroopan suurin perunantuottaja. Natiivit syövät kyseisen herkun pääsääntöisesti ihan itse ja vaikka kasvattavatkin hanakasti lisukkeeksi lisäpottuja, niin kansantalous ei siitä juuri kostu.

Valkoinen tupa ja perunamaa.

Maassa on tapana ostaa pikkuinen pläntti maata kaupungin laidalta ja kuokkia sitä selkä vääränä, kunnes saadaan sadoksi pari matoista herneenpalkoa, haljenneita omenoita ja niitä pottuja. Kuulostaa aivan suomalaiselta, paitsi että puolalaisissa omenoissa on vähemmän madonpuolikkaita. Ja nyt kun veli venäläinen ei enää suostu ostamaan puolta maan omenasadosta, joutuvat raukat syömään omppunsakin ihan itse. Ilmeisesti Puolassa ei ole vielä herätty huomaamaan sitä tosiasiaa, että omenoista voi esimerkiksi tehdä siideriä, jonka ei tarvitse olla laadultaa kovinkaan kummallista, jotta eräs pohjoisen kansa ostaa sitä koritolkulla, jotta voi perjantaisin pyyhkiä holhousyhteiskunnan paineet niskoistaan pienellä sidukkahutikalla.

Kukkaketo.

Kaikkia se kuokkiminen ei tosin kiinnosta aivan samaan malliin. Toisille riittää, että pihalla kasvaa jotakin värikästä, jotta voi sitten sanoa kavereille huhkineensa puutarhassa otsa hiessä (kuten paikalliseen työntekoa arvostavaan kulttuuriin kuuluu), vaikka on todellisuudessa istunut pihavajassa litkimässä votkua ja muita virvoitusjuomia. Kuulostaa edelleenkin niin kovin tutulta touhulta.

Puutarhakuja.

Toiset taas jaksavat särmätä sen puutarhaplänttinsä fiinimmäksi kuin englantilaiset pihanurmikot (eivät englantilaiset niitä kuokkineet - pakottivat siirtomaistaan tuomansa epäihmiset särmäämään niitä nurmikoita). Perunamaa on tuossa vasemmalla, luulisin, tai sitten se on tuolla pensaiden takana. Mene ja tiedä. Siellä jossakin se nyt kuitenkin on. Tai sitten ovat jo poimineet pottunsa ja koettavat hätäpäissään saada uutta satoa. Ei sitä koskaan tiedä, saattavat vaikka loppua kaupoista kuten silloin vanhoina hyvinä aikoina.

Puutarhaeksotiikka.

Jotkut sitten haluavat elvistellä naapureille tuomalla eksoottisia kasveja kitukasvamaan perunapellon paikalle. Se on tuo kaktus tuossa etualalla, joskin itse käsitän eksotiikan aavistuksen toisin. Se ei tarkoita sitä, että salaatin seassa kasvaa pari "erikoisyrttiä" (basilika tai rucola), kuten Suomessa luullaan. Eikä se tarkoita sitäkään, että omenoiden sijaan pihapuusta saa ruttaisia päärynöitä. Se voisi olla sitä, että riippumaton saa kietaistua kahden kookospalmun väliin ja siinä voi sitten loikoilla hörppimässä pina coladaa, joka on valmistettu oman maan ananaista. Tai sitten voi lähteä lomalle etelään. Ei se kookos, ananaksesta puhumattakaan, kuitenkaan kasva Euroopassa kasvihuoneiden ulkopuolella, jos niissäkään.

Väriloisto.

Osaan arvostaa yritystä häivyttää pihan perällä häämöttävä helpotushuone kukkameren väriloistoon. Visuaalinen stimulointi saattaa heikentää herkkyyttä ilmassa leijuville epämiellyttäville aromeille. Nyt se on pakko uskoa, että puolassa kasvaa muutakin kuin perunaa mutta luulisin silti, että perunapelto on piilossa tuolla kukkasten takana, koska suhdannevaihtelut (kuten kommunismin rautakoura, diktatuuri tai valtioliitto) eivät saa vaikuttaa ravinnonsaantiin. Tietävät asian Ukrainassa paremmin (ja Kiovan observatoriossa harkitaan jo vanhaan aikaan palaamista, jolloin henkilökunnalle maksettiin osa palkasta oikeutena kuokkia maaplänttiä laitoksen takana) mutta puolalaisillakin asia on hyvin tuoreessa muistissa. Ehkäpä se omavaraisuus ravinnon suhteen ei sittenkään ole hullumpi ajatus.

Yksinkertaisuus kunniaan.

Arvostan myös ajatusta siitä, että kuokkimisen määrää minimoidaan asettamalla pläntille nurmikko, jolla voi kivasti loikoilla tai järjestää grillaussessioita yksin tai yhdessä. Ja tuossa vajassa voi kätevästi säilyttää niin sen grillin kuin oman pontikkatehtaankin, jotta naapurin ylimäärävihannekset ja hedelmät eivät mene hukkaan. Eipähän tarvitse olla riippuvainen edes paikallisten tislaamoiden valikoimista, vaan janojuomaa riittää aina kavereille asti. Niin, ja se perunamaa on varmasti siellä vajan takana varkailta piilossa.

Uskomattoman uskonnollista

Aivopesulaitos.

Tiedän kyllä, että Britannia ei varsinaisesti ole mikään sivistysmaa mutta siitäkin huolimatta aina silloin tällöin hätkähdän nähdessäni paikallisten puritaanien touhuja. Aivan kuin herra massamurhaaja Tony Blairin touhut eivät olisi jo olleet tarpeeksi epäilyttäviä, mies kunnostautui myös sallimalla valtion tukea kaikenlaisille aivopesulaitoksille, kuten kuvan "aavistuksen verran lasten raiskaamiseen keskittyneen kultin" kouluksi naamioidulle henkiselle kidutuskeskukselle. On ilmeisesti ihan sopivaa, että koulut saavat itse päättää opettavatko lapsille esimerkiksi sellaisia epämiellyttäviä totuuksia kuten evoluutioteoria tai inkvisitio (mikä näkyy myös koulun suorituskyvyssä, yllättäen) mutta sivistysmaassa ihmiset älähtäisivät ja vaatisivat valtion tukiaisten lakkauttamista. Täällä sen sijaan vaaditaan niiden kasvattamista, mistä Suomenkin talebanit, kuten eräskin kyseisen kultin kannattajaksi julistautunut puoluejohtaja, olisivat luultavasti vain tyytyväisiä.

Sinänsä jännää on se, että uskonnollisiin doktriineihin kasvatetut mukulat tuskin pärjäävät kriittistä ajattelua vaativissa asioissa kovinkaan hyvin. Tutkimuksen mukaan satuihin uskomaan opetetut kakarat uskovat satuihin hanakammin kuin toverinsa, joita ei ole opetettu uskomaan satuihin. Mielenkiintoista tässä oli vain se, että asiaan tarvittiin tieteellistä metodia hyväkseen käyttävä tutkimus sen sijaan, että tautologiaa olisi käsitelty vain omana itsenään eli tosiasiana.

Voitaisiinko sopia niin, että natsikortin tapaan, aina kun jotakin asiaa perustellaan johonkin uskontoon liittyvällä doktriinilla, niin asianosainen julistetaan keskustelun hävinneeksi osapuoleksi. Sitä voitaisiin kutsua vaikkapa "hihhulikortiksi", mitä korttia pelaavat osapuolet tuskin hyväksyvät. Annan esimerkin. Jos joku sanoo, että "[lisää tähän vapaavalintainen asia] ei saa tehdä, koska [lisää tähän vapaavalintainen subjektiivinen perustelu, yleensä kiteytyen siihen, että kirjassa sanotaan]", on hän välittömästi hävinnyt keskustelun ja siksi poistettava keskustelijoiden joukosta kykenemättömänä tuomaan keskusteluun minkäänlaista sisältöä. Moni poliitikko vain joutuisi poistetuksi eduskuntasalista niin tiheään, että saattaisivat ryhtyä miettimään miksi ottivan kyseisen homman hoitaakseen, jos kykenisivät siihen peräänkuulutettuun kriittiseen ajatteluun.