Yhteiskunnan marginaalissa

Akateemikko.

Kyllä uusliberaaleja näkemyksiä talousteoriasta kannattaa opiskella. On syytä tuntea vihollisen ajatusmaailma, jotta sitä vastaan voi taistella. Tarkoitan siis sitä promillejengiä, joka haluaa rikastuttaa itseään enemmistön kustannuksella. Jengin jäsenet erottaa niistä mopopojista siitä, että käyttävät valkoisia kauluspaitoja ja mustia pukuja nahkaliivien sijaan.

Tonttuparka (vai mikä lienee trolli) ei vain ole ymmärtänyt, että hahmottaakseen talousteorian suuria viitekehyksiä ja kyetäkseen ennustamaan kurssien käyttäytymistä, on ymmärrettävä myös hiukkasen todennäköisyysmatematiikkaa ja tilastotiedettä ja omattava rahtunen loogista päättelykykyä (kuten tunnettua, usean ekonomistin ennustuskyky on samaa luokkaa ilmaan heitetyn kolikon kanssa).

Yksinäinen akateemikko.

Kyseinen trolli ei ole päässyt vielä jännän äärelle, koska jöpöttää vain päivästä toiseen kadunkulmassa ahmimassa akateemista kirjallisuutta. Vaikka tieto lisääkin tuskaa, niin tässä tapauksessa pahimmat kipupisteet löytyvät sosiaaliselta puolelta. Kun kaikki opiskelukaverit ovat lähibaarissa imemässä lagereitaan ja kaatamassa viinaa kitusiinsa, kuten opiskeluelämään kuuluu, on kovin kiusallista havaita olevansa yksin opiskelemassa Keynesiläisiä periaatteita ja muita valtavirtatalousteorian ajatusvirheitä. Ajatusvirhe on tietenkin siinä, että kun havainnot osoittavat teorian vääräksi, sitä ei hylätä kuten tieteessä tehdään, vaan havainnot selitetään vääriksi tai jollakin tavalla poikkeuksellisiksi.

Pallo jalassa.

Mutta on tietenkin parempi olla ajatusmaailmansa vanki kuin oikea sellainen. Kuka sitä nyt ehdoin tahdoin haluaa tiilenpäitä lukemaan, vaikka olis millainen lukutoukka. Trollit nyt vain ovat kovin syrjityssä asemassa keskisessä Sleesiassa - syrjittyinä, unohdettuina ja poliisin mielivallan kohteena. Keskimaassa olisivat asiat paremmin mutta kun lentoliput ovat niin kovin kalliita ja institutionalisoitu syrjintä estää trolliparkoja saamasta edes passia, jotta voisivat poistua maasta laillisin keinoin. Ja sitten ollaankin jo tekemisissä trollikauppiaiden kanssa ja häkkihän siitä heilahtaa, jos sattuu jäämään kiinni.

Vapauden kaipuu.

En haluaisi olla trollina trollin paikalla kaltereiden takana seuraamassa päivästä toiseen kun kauniit ja rohkeat harrastavat pariutumisrituaaleja kadun toisella puolella sijaitsevassa ravitsemusliikkeessä. Rituaaleilla tarkoitan tietenkin tarvetta esitellä vastakkaiselle (tai samalle tai molemmille) sukupuolelle lagerin imemisen tai viinan kitusiin kippaamisen jaloja taitoja. Kyseessä on siis ihmiskunnan universaali rituaali, jota harrastavat niin nuoret ja vanhat kuin köyhät ja rikkaatkin. Trolliparat vain joutuvat turvautumaa viinatrokareiden kotipolttoiseen metanoliseokseen ja näköhän siinä touhussa on vaarassa kuten pohjalaisilla katumarkkinoilla (metanolin lisäksi siksi, että ne näkönsä menettäneet saattavat survoa sen moransa keuhkon sijasta silmään). Ja Sleesiassa poliisi heittää häkkiin trollin kuin trollin, jos sattuvat heilumaan hutikassa julkisella paikalla. Ovat raukat samassa asemassa kuin musta mies Yhdysvalloissa. Päähän potkittuina, yhteiskunnan marginaalissa paskaduunien armoilla ja vailla mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään. Kysykää vaikka Barakilta.