Puolalainen perunamaa

Kun puolalaisten suosikkilukemistoon kuuluu "tuhat tapaa valmistaa ruokaa perunasta" (kuulemma joissakin annoksissa saa kerettiläisesti käyttää kaalia tai sipulia), niin voisi kuvitella, että peruna olisi maan suurimpia vientituotteita. Ei aivan, vaikka maa onkin Euroopan suurin perunantuottaja. Natiivit syövät kyseisen herkun pääsääntöisesti ihan itse ja vaikka kasvattavatkin hanakasti lisukkeeksi lisäpottuja, niin kansantalous ei siitä juuri kostu.

Valkoinen tupa ja perunamaa.

Maassa on tapana ostaa pikkuinen pläntti maata kaupungin laidalta ja kuokkia sitä selkä vääränä, kunnes saadaan sadoksi pari matoista herneenpalkoa, haljenneita omenoita ja niitä pottuja. Kuulostaa aivan suomalaiselta, paitsi että puolalaisissa omenoissa on vähemmän madonpuolikkaita. Ja nyt kun veli venäläinen ei enää suostu ostamaan puolta maan omenasadosta, joutuvat raukat syömään omppunsakin ihan itse. Ilmeisesti Puolassa ei ole vielä herätty huomaamaan sitä tosiasiaa, että omenoista voi esimerkiksi tehdä siideriä, jonka ei tarvitse olla laadultaa kovinkaan kummallista, jotta eräs pohjoisen kansa ostaa sitä koritolkulla, jotta voi perjantaisin pyyhkiä holhousyhteiskunnan paineet niskoistaan pienellä sidukkahutikalla.

Kukkaketo.

Kaikkia se kuokkiminen ei tosin kiinnosta aivan samaan malliin. Toisille riittää, että pihalla kasvaa jotakin värikästä, jotta voi sitten sanoa kavereille huhkineensa puutarhassa otsa hiessä (kuten paikalliseen työntekoa arvostavaan kulttuuriin kuuluu), vaikka on todellisuudessa istunut pihavajassa litkimässä votkua ja muita virvoitusjuomia. Kuulostaa edelleenkin niin kovin tutulta touhulta.

Puutarhakuja.

Toiset taas jaksavat särmätä sen puutarhaplänttinsä fiinimmäksi kuin englantilaiset pihanurmikot (eivät englantilaiset niitä kuokkineet - pakottivat siirtomaistaan tuomansa epäihmiset särmäämään niitä nurmikoita). Perunamaa on tuossa vasemmalla, luulisin, tai sitten se on tuolla pensaiden takana. Mene ja tiedä. Siellä jossakin se nyt kuitenkin on. Tai sitten ovat jo poimineet pottunsa ja koettavat hätäpäissään saada uutta satoa. Ei sitä koskaan tiedä, saattavat vaikka loppua kaupoista kuten silloin vanhoina hyvinä aikoina.

Puutarhaeksotiikka.

Jotkut sitten haluavat elvistellä naapureille tuomalla eksoottisia kasveja kitukasvamaan perunapellon paikalle. Se on tuo kaktus tuossa etualalla, joskin itse käsitän eksotiikan aavistuksen toisin. Se ei tarkoita sitä, että salaatin seassa kasvaa pari "erikoisyrttiä" (basilika tai rucola), kuten Suomessa luullaan. Eikä se tarkoita sitäkään, että omenoiden sijaan pihapuusta saa ruttaisia päärynöitä. Se voisi olla sitä, että riippumaton saa kietaistua kahden kookospalmun väliin ja siinä voi sitten loikoilla hörppimässä pina coladaa, joka on valmistettu oman maan ananaista. Tai sitten voi lähteä lomalle etelään. Ei se kookos, ananaksesta puhumattakaan, kuitenkaan kasva Euroopassa kasvihuoneiden ulkopuolella, jos niissäkään.

Väriloisto.

Osaan arvostaa yritystä häivyttää pihan perällä häämöttävä helpotushuone kukkameren väriloistoon. Visuaalinen stimulointi saattaa heikentää herkkyyttä ilmassa leijuville epämiellyttäville aromeille. Nyt se on pakko uskoa, että puolassa kasvaa muutakin kuin perunaa mutta luulisin silti, että perunapelto on piilossa tuolla kukkasten takana, koska suhdannevaihtelut (kuten kommunismin rautakoura, diktatuuri tai valtioliitto) eivät saa vaikuttaa ravinnonsaantiin. Tietävät asian Ukrainassa paremmin (ja Kiovan observatoriossa harkitaan jo vanhaan aikaan palaamista, jolloin henkilökunnalle maksettiin osa palkasta oikeutena kuokkia maaplänttiä laitoksen takana) mutta puolalaisillakin asia on hyvin tuoreessa muistissa. Ehkäpä se omavaraisuus ravinnon suhteen ei sittenkään ole hullumpi ajatus.

Yksinkertaisuus kunniaan.

Arvostan myös ajatusta siitä, että kuokkimisen määrää minimoidaan asettamalla pläntille nurmikko, jolla voi kivasti loikoilla tai järjestää grillaussessioita yksin tai yhdessä. Ja tuossa vajassa voi kätevästi säilyttää niin sen grillin kuin oman pontikkatehtaankin, jotta naapurin ylimäärävihannekset ja hedelmät eivät mene hukkaan. Eipähän tarvitse olla riippuvainen edes paikallisten tislaamoiden valikoimista, vaan janojuomaa riittää aina kavereille asti. Niin, ja se perunamaa on varmasti siellä vajan takana varkailta piilossa.