Helvetin joulukatu

Kävellessäni yksityisen sanomalehtiklubini kokoukseen pubiin, ajattelin jo sunnuntain The Independent ja The Sunday Times -lehtien viiltäviä analyyseja maailman ja Britannian asioista. Sitä vain olettaa aina, että kaikki asiat menisivät suunnitelmien mukaan. Keskustassa oli kuitenkin suunnattu valonheittimiä taivaalle ja ripustettu puut pullolleen värikkäitä valoja ja hassuja koristeita. Keskustan torille oli lisäksi tuotu pienimuotoinen huvipuisto, jossa penskat saivat hattaraa ja neonväreissä loistavia hilavitkuttimia (tuo sana onkin muuten ihan liian aliarvostettu) onkiessaan muovisia sammakoita ylihintaan. Unohdin ihan, joulukatu oli avattu. Helvetin joulukatu.

Liikenneympyrä ja katu.

Muistinkin taas säännöllisesti jokaisena vuonna mielessäni heräävän kysymyksen. Milloin kevään puolelle siirtymisen juhla muuttui aivottomaksi osta-kaikki-tämä-kun-muutkin-ostavat -päiväksi. Tai ei edes päiväksi, vaan nyttemmin jo useaksi kuukaudeksi. Aivan kuten Suomessakin, täässä hiukan suuremmassa valtionkirkon maassa Joulusta on tullu kaupallisuuden (vaikka kukaan ei oikeasti mitään erityistä tarvitsekaan) ja uskonnollisten rituaalien (joiden tarkoitusta voi vain arvailla, koska kukaan ei muista niitä kuitenkaan) oksettava sekoitus, jossa ihmiset toimivat kuten he olettavat muiden haluavan ilman minkäänlaista omaa ajatusta siitä, mikä olisi oikeasti hauskaa.

Hyvä on sitten, leikitään mukana. Punainen, tuo kaunis Joulun väri symboloi oikesti Jessen verta. Repikää siitä, kun koristelette sen pakanakuusenne. Voitte lisäksi vielä miettiä mokoman sadistisen tradition merkitystä ajattelemalla mitä olisi tapahtunut, jos Jesse olisi teloitettu 300 tai 100 vuotta sitten jollakin vähemmän brutaalilla tavalla. Antaisitteko lastenne kantaa kaulassaan kultaista giljotiinia tai kultaista sähkötuolia? En uskonutkaan, että antaisitte. Ainiin mutta Joulussahan olikin päällimmäisenä syntymä eikä kuolema.

Paitsi, että Jessen syntymäpäivä on tuntematon, myöskään syntymävuosi ei ole tiedossa. Ei oikeastaan ole edes selvää oliko koko henkilöä olemassa, vai perustuuko koko satu useaan samoihin aikoihin vaikuttaneeseen populistiin. Mutta hyvä on. Maria siis pamahti paksuksi pyhällä hengellä jakomielitautisen mielikuvitusolennon toimiessa siittäjänä ja synnytti tälle pojan, joka oli samaan aikaan oma isänsä. Ja Joosef ilmeisesti katseli sivussa kateellisena kyseistä toimitusta. Ja tätäkö me juhlimme? Oikeasti?

No, Joulun kaunis aika on oikeasti juhla-aikaa kauppiaille, tukkumyyjille, tuotteiden valmistajille ja kaikille, jotka ovat sijoittaneet koko ketjun johonkin osaan. Tätäkö me halusimme? Että Joulun aikaan jatkuvasti kutistuva pallomme tuhoutuisi vieläkin nopeammin? Hieno joululahja tuleville sukupolville. Ehdotankin, että päivitämme koko juhlan uudelle vuosituhannelle ja annamme sille sen arvokkuuden, joka sille kuuluu (oma näkemykseni) keskitalven, lähestyvät kevään ja yhdessäolon juhlana. Itse aion viettää älä-osta-mitään -joulua (pienellä), koska älä-osta-mitään -päivä on liian mieto. Ja ei, ajatus ei ole minun mutta toivon, että kaikki liittyvät seuraan:

http://www.buynothingchristmas.org/

Sanomalehtiklubi sen sijaan oli hyvin onnistunut. Sunnuntaisin pubissa saa olla rauhassa ja tehdä lehdistökatsauksen pohjanmaan kautta. Käytin siihen aikaa noin 5 tuntia ja nautin joka hetkestä.