Lontoon tien biljardiklubin tuotosta suurin osa tulee kuulemma hedelmäpeleistä. Sinällään tilanne ei ihmetytä, koska Suomessa eläkeläiset, työttömät ja teinit, sekä muut köyhät, osallistuvat paradoksaalisesti tähän vapaaehtoiseen veronkantoon kaikkein aktiivisimmin. Täällä tuotto menee kuitenkin biljardisalin pitäjälle ja kyseisen malliseen uhkapeliin vaaditaan viranomaisen lupa. Itse pelaan kuitenkin parempia uhkapelejä. Niitä, joissa "jakaja voittaa aina" ei enää pädekään. Ysipalloa 9 voittoon viidelläkympillä. Ja ketäs muuta kuin sympaattista nuorukaista Shahidia vastaan, joka on aina ehdottamassa jos jonkinlaista panosta ties miten hulluihin peliformaatteihin.
 |
| Sha rakentaa pakkaa. |
Hullu oli sitten itse pelikin. En oikein tiedä mitä tapahtui mutta havaitsin viiden erän jälkeen olevani "nolla-viis, siitä viis" -tyyppisessä suhteellisen tukalassa asemassa päästyäni pöydälle tekemään avauslyönnin kahteen kertaan. Ei sitä oikein voi olla pettynytkään kun ei oikeastaan päässyt edes yrittämään. Jatkoin kuitenkin samalla tavalla ja erä toisensa jälkeen kääntyikin sitten minulle. Olimme luultavasti molemmat yhtä hämmästyneitä kun pussitin ysipallon yhdeksännen kerran putkeen ja kuittasin viisikymppiä lukemin 9-5. Todella kummallinen peli.
 |
| Hedelmäpeli. |
Vielä kummallisempi on paikallisten rahapelikulttuuri. Pelatessamme biljardia eräs natiivi tuli klubille tuuppasi 300 puntaa hedelmäpeliin ja häipyi hävittyään kaiken noin puolessa tunnissa. Jää moni suomalainen eläkeläinenkin toiseksi. Mies kuulemma toistaa suunnilleen saman toimenpiteen joka toinen viikko. Kuulostaa erittäin hyödylliseltä mutta kai siitä silti voi saada jonkinlaisia kiksejä. Tuskin kuitenkaan 300 punnan arvosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotakin lisättävää?