Markkinatalous

Markkinataloudessa on se hieno piirre, että voi kilpailla hinnalla. Maailman vanhin kilpailuvaltti taitaa olla se, että myy halvemmalla kuin kilpailija. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että nämä natiivit ovat menneet siinäkin liian pitkälle.

Roskaa punnalla.

Voin kuvitella sen mistälie kauppakoulusta valmistuneen nuoren ja innokkaan "menestyjän", joka keksi ryhtyä myymään ihmisille tavaroita, asioita ja esineitä niin halvalla, että niille syntyisi kysyntää "kun halvalla sai" -periaatteella. Ja kas, PoundWorld oli syntynyt. Sieltä todellakin saa punnalla mitä tahansa, mitä ei tarvita, mille ei ole käyttöä ja minkä heittäisi roskiin joka tapauksessa, jos se jo lojuisi keittiön pöydällä. Parasta on se, että paikka vetoaa ovelasti köyhien (lue: tyhmien) haluun haalia itselleen asioita, joita he kuvittelevat rikkaiden (lue: zeninsä saavuttaneiden, en tarkoita rahaa mutta köyhät tarkoittavat) tarvitsevan. Lopputuloksena nuori ja innokas pyrkyrimme saavuttaa köyhän mielensä tavoitteen ja kasvattaa pankkitilinsä saldon kuusinumeroiseksi muttei muutu onnellisemmaksi ja köyhät pumppaavat viimeiset puntansa kyseisen herrasmiehen tai naisen ferrarin kiillotuskuluihin ja ajautuvat entistäkin pahempaan taloudelliseen ahdinkoon. Jokaisella on kuitenkin oikeus tehdä niin.

Roskaa penneillä.

Markkinatalouden voimat voivat kuitenkin ampua ketä tahansa jalkaan musertavalla voimalla. Kun kilpailija avaa naapuriin kaupan, jossa samaa roskaa, turhia asioita, esineitä ja tavaroita, saa pennin halvemmalla, miten muuttuu asiakkaiden käyttäytyminen? No, köyhät idiootit kuvittelevat tietenkin tekevänsä puhdasta voittoa ostamalla tuotteet 99pennin kaupasta ja säästämällä punnan jokaista sataa ostamaansa hyödyttömyyden manifestia kohti. Ilmaista rahaa. Paitsi, että kuluttajan mieli onkin kiero - 99p Stores ei ajakaan puntakauppaa konkurssiin vaan jakaa asiakaskunnan niihin, jotka haluavat vain päästä halvemmalla ja niihin, jotka epäilevät tuotteissa olevan jotakin vikaa, koska niitä voi myydä 99 pennillä. Seurauksena köyhät, jotka kokevat olevansa liian "posh" kaikkein halvimpaan kuluttavat puntansa PoundWorldiin ja katsovat 99p Storesin asiakkaita nenänvarttansa pitkin. Mitä roskasakkia.

Vitsinä tässä on tietenkin se, että kyseiset kaupat ovat oikeasti St. Albansin keskustassa vierekkäisissä liikehuoneistoissa. Tilanne kuitenkin kuvastaa yrittämiseen kannustavaa mentaliteettia, jossa toisin kuin Suomessa, ei rankaista yrittämisestä, ei hukuteta veroihin, pakollisiin maksuihin ja velvollisuuksiin, annetaan yrittäjän mennä rauhassa konkurssiin kiusaamatta sen enempää luottotietojen menetyksellä (joka on muuten typerä ilmaisu - kyseessä on kuitenkin rasti ruutuun tyyppinen merkintä kohtaan "tähän kaveriin ei voi luottaa") kuin yhteiskunnallisilla velvoitteilla. Jos joku sattuu keräämään itselleen siinä sivussa hiukan omaisuutta, ei siitä rankaista, vaan päin vastoin toimintaa arvostetaan kutsumalla sitä "menestymiseksi". Suomessa asia on toisin. Jos joku sattuu saamaan rahaa hyvästä liikeideasta, tulevat kateelliset ja muut demarit paikalle ja vaativat antamaan kaiken niille, jotka eivät koskaan viitsineet ottaa sitä kuuluisaa lusikkaa kauniiseen käteensä. Yritä siinä sitten.