Harmaalta taivaalta valuu alas runsain mitoin sitä elämän eliksiiriksikin kutsuttua ainetta (vai oliko se se viisasten juoma). Sataa vettä. Katson ikkunasta ulos väsynein silmin ja näen ainoastaan tylsyyttä - silmänkantamattomiin asti. Voisi olettaa, että Britannian itsemurhatilastot olisivat mielenkiintoisempaa luettavaa ja sosiologian suosituimpia gradun aiheita mutta nämä saaren sankarit ovat luultavasti niin masentuneita, etteivät viitsi edes vaivautua tappamaan itseään kuten suomalaiseen kulttuuriperintöön kuuluu. Tai sitten ovat vain luusereita eivätkä uskalla toisin kuin pohjoisen metsissä asustavat kovat jätkät.
Mutta ehkäpä harmauteen turtuu kun sitä tuijottaa lapsesta asti kuusitoista tuntia päivässä vuoden jokaisena päivänä. Tai ehkäpä brittien silmät ovat adaptoituneet näkemään harmaan sävyjä, jolloin kaikki voisi oikeastaan näyttääkin melko värikkäältä. Itse tosin näen vain harmaata. Sinänsä jännää, että mieleeni tuli se kaikkein epätodennäköisin evolutiivinen adaptaatio, kun todennäköisempää on, että masennusherkät britit ovat jo lahdanneet itsensä pois geenipoolista vuosisatoja sitten kun Suomessa vasta opeteltiin pilkkimistä (koetapa porata jäähän reikä ilman metallityökaluja - saa sitä hetken verran opetella). Korollaarina voidaankin todeta, että Suomessa kyseinen valintapaine masennusta aiheuttavia geenejä vastaan on edelleen käynnissä, eivätkä geenifrekvenssit ole vielä asettuneet tasapainotilaan. Jos olisin humanisti, toteaisin, että Suomessa itsemurhatilastot koostuvat suuremmista numeroista, joten otaksumani on osoitettu oikeaksi (ja luultavasti saisin aiheesta kirjoitetusta väitöskirjasta, jossa sanotaan sama asia kuuteensataan kertaan eri tavoilla, korkeimmat arvosanat). Ja kuten humanisteilta jää huomaamatta, tilastotiede on oikeasti hiukkasen monimutkaisempaa todellisuudessa.
Ja kun jollakin sitten flippaa ja itsemurha-ajatukset kääntyvät sanoista tekoihin, britit osaavat käsitellä asiaa oikealla tavalla. Kuolema on kuitenkin ihan luonnollinen asia. "Raiteiden puhdistus käynnissä, joten olkaa hyvät ja käyttäkää vaihtoehtoisia kulkuvälineitä." Ja sitten sanotaan, että "he was mad as a box of frogs" - sanonta, jota en ymmärrä ensinkään. Mielestäni laatikollinen sammakoita on ainoastaan typerästi loikkivaa limaista biomassaa tai ranskalainen lounas. Jos joku haluaa säilyttää sammakoita laatikossa, niin mitä hullua siinä muka on? Vai tuleeko hulluus mukaan kuvioihin kun kaikki sammakot eivät enää olekaan laatikossa? En nyt osaa sanoa.
Brittien ratkaisu mielenterveydellisiin ongelmiin on kuitenkin luonteva. Hallituksen tasolla valmiiksi mietitty ratkaisu on erittäin käytännönläheinen ja toimiva. Kyseisen strategian pääteeseihin kuuluu pitää oluen hinta alhaalla, jotta kaikilla on varaa hörppiä sitä lähipubeissaan lähestulkoon niin paljon kuin jaksavat. Se puolestaan vähentää stressiä (joskin lisää marginaalisesti maksakirroosia ja väkivaltaista käyttäytymistä mutta mitäs pienistä) ja masennusta populaatiotasolla ja heikentää motivaatiota hypätä metroraiteelle keskellä vilkkainta ruuhka-aikaa (koska jos maailma on liikaa, viinan juonti kutistaa sitä sopivampiin mittasuhteisiin, jos se taas on liian vähän, kutistuu oma ego sopivalla tavalla). Suomalaiset saisivat ottaa mallia. Oluen hinta alas ja viinakset ruokakaupoihin - ne jotka siihen kuolevat kuolevat kuitenkin enemmän tai vähemmän omaa syytään ja mitä nopeammin se tapahtuu sen parempi yhteiskunnalle (asia, jota demarit eivät ole koskaan tulleet ajatelleeksi, joskin kyseinen ihmisryhmä on suurelta osin juuri demareiden äänestäjiä, jotka vieroksuvat vaivannäköä ja haluavat vastikkeetonta rahaa valtion kassasta) - ja loppupopulaation viinanjuonti asettuu eurooppalaiselle puhtaasti lääkinnälliselle tasolle (no ehkäpä aavistuksen viihdekäyttöäkin mahtuu mukaan) muutaman vuoden kuluessa. Briteissä on tapana sanoa olevansa "slightly pissed" kun tilana on pieni ja sievä perskänni. Tai turkulaisittain se maailman miellyttävin lintu. Hu-tikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotakin lisättävää?