Saksan kiertue 2013

Pukumiehet.

On se jännä, että Saksassa, tuossa viiksien, pitkätukkien ja vyölaukkujen maassa (itselläni on yksi kolmesta, joten en sovi joukkoon), pitää käydä jatkuvasti. Vaikka kyseessä on tunnetusti paska maa Seppo Rädyn, tuon suuren suomalaisen ajattelijan, sanoja mukaillen, on siinä silti puolensa, jotka jättävät toisinaan hyvän mielen. En tosin ollut lainkaan kuin kotonani lentäessäni iltapäivälennolla Muncheniin yhdessä noin kahdensadan sellaisen - miksikäsniitänytkutsutaan - pukumiehen kanssa. Aikuisten oikeasti, on todella ällöttävää katsoa kahtasataa itseään täynnä olevaa mustiin pukeutunutta valkokaulusvirkamiestä lentämässä firman rahoilla maasta toiseen vailla minkäänlaista käsitystä siitä mitä ovat tekemässä. Mutta bisnekseen kuuluu olla siitä huolimatta niin itsevarma, kovaääninen, ja huonosti käyttäytyvä, että päätin hautautua siivekkään sillipurkkini istuimeen niin syvälle kuin osasin enkä edes osannut hävetä kuuluvani samaan lajiin, koska koetin hukuttaa itseni lentokonepunkkuun testaamalla kuinka monta lasillista ehtivät kaataa 80 minuutin lennolla. Aika monta muttei lähelläkään ennätystäni, jonka join Bangkok - Pariisi -lennolla.

En vain voi ymmärtää miksi sitä Financial Timesia on pakko esittää lukevansa, vaikka totuus on se, että sen takana pilkitään torkun rajamailla neljätoistatuntisten "työpäivien" viedessä veronsa, tai sitten sanomalehden takaa pilkottaa Playboyn viehättävä kansikuvatyttö, koska kotona ollaan kuitenkin niin väsyneitä ettei jaksa katsoa mammaa sillä silmällä. Ketä tässä oikein yritettiin huijata? Onneksi nämä tärkeistä tärkeimmät miehet (tietenkin miehet, kuka nyt naisille raha-asioita antaa hoidettavaksi) osaavat hoitaa omat taskunsa niin pulleiksi muiden rahoista, että heikompia hirvittää - ja juuri siitä he saavat palkkansa. Ja kreikkalaiset kiittävät.

Garchingin kreikkalaisravintola.

Mutta tämä oli jälleen sellainen sivuraide, jolle muutaman oluen jälkeen helposti eksyy (miellyttävät lager-tyyppiset mallasjuomat ovat yksi maan hyvistä puolista). Tarkoitukseni oli kuitenkin manata saksalaista täsmällisyyttä. Junat saapuvat ja lähtevät ajallaan, eivätkä jousta lainkaan, vaikka yksi maksavista asiakkaista haluaa maleksia kulkuneuvoon hiljalleen omassa tahdissaan. Mielestäni kaikkia pitäisi odottaa kohtuuden rajoissa - erittäin epäkohteliasta käytöstä. Lisäksi, on erittäin väärin, että joissakin osavaltioissa baareissa saa polttaa sisällä mutta Munchen ei kuulu yhteenkään niistä. Antavat ymmärtää mutta silti heittävät pihalle polttamaan pakkaseen ja räntäsateeseen (no joo, kevät täällä on, ei tämä ole mikään Kuopio).

Mutta kreikkalaiset eivät ole suuttuneet germaaneille liian tiukoista lainaehdoista. Pamahtaessani paikalliseen ravitsemusliikkeeseen sisälle, sain ensimmäisenä eteeni lämmintä (mutta karvaista) kättä, sitten mukavan nurkkapöydän ja lasillisen ouzoa (jonka kippasin nopeasti, jotten ehtisi maistaa sitä), ja lopuksi lämpimän aterian kaikilla lisukkeilla. Kreikkalaiset osaavat laittaa ruokaa. Ja kun he tekevät sen saksalaisittain, siitä tulee ällöttävän epäterveellistä mutta niin valtavan hyvää. Kaikki varmasti tietävät miltä lihalla täytetyt kasvikset maistuvat. Mutta kreikkalaiset näyttivät minulle miltä kasviksilla täytetty liha maistuu - jos siis sipulia ja fetaa voi kutsua kasviksiksi. Otin siitä kuvankin mutta se muistutti niin kovasti ulostetta, etten halua julkaista sitä tässä. Pahoitteluni. Hyvää se oli silti.

Tällä kerralla Saksassa oli siis ihan mukava käydä. Antoivat vieläpä 150 egeä baarirahaa, koska höpisin tunnin omiani paikallisille akateemikoille lähinnä brassaillen uusilla tuloksillani. Mutta se kuuluu toimenkuvaan.